Kierreportaita ylös ja alas…

Portaat vievät välillä ylös, toisinaan todella alas. Elämässä.

Oman elämän isoja järkytyksiä ovat olleet kiusaamisen tunnusmerkistöön sijoittuneet yllätykset. Elämä on raadollista. Mutta elämä jatkuu, elossa ollaan ja iloa on jokaisessa päivässä.

Minitalon kierreportaat ovat olleet suunnitelmissa ja vaiheessa puolisen vuotta. Ei ole ollut rohkeutta ryhtyä. Kummallista se on, mutta kertoo monesta asiasta elämässäni. Viime viikolla tartuin puiseen viuhkaan, purin sen ja leikkasin rappuset:

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään maalasin ensimmäisen kerroksen. En tiedä, tuleeko näistä mitään, mutta omaa mieltä nostaa se, että olen tehnyt!

Kierreportaat minitaloon maalattu!

Erikoinen viikko, kuten viime viikkokin. Jotenkin vastenmielisesti otin vastaan velvollisuuteni tarkastuslautakunnan puheenjohtajana. Monta päivää ja monta tuntia tutkin kunnan tilinpäätöstä ja lautakunnan istunnot kestivät (ja kestävät) parhaimmillaan neljäkin tuntia. Kuitenkin, kun siihen istuntoon ja asioiden tutkintaan jotenkin sujahdan, se tuntuu ihan mielettömän palkitsevalta ja kiinnostavalta. Saanhan kokonaiskuvan koko kunnan toiminnasta. En tiedä, onko minulla rahkeita oikeasti toteuttaa tarkastusta kunnolla, mutta asia on alkanut todella kiinnostaa ja innostaa. Tämä on varmasti sen aikaisemman perusturvalautakunnan puheenjohtajuuden ohella isoimpia vastuita ja ponnistuksia kuntapolitiikassa. En yhtään ole sitä mieltä, että onnistun, mutta itselle tämä on mahtava näköalapaikka. Ja lautakunnan jäsenet ovat teräviä ja osallistuvia. Ihan alan pitää taas luottamushenkilötyöstä.

Tänään vietin myös treenissä puolitoista tuntia. Mielessä on kuun  lopulla paikallinen kympin juoksu. En vieläkään ole ilmoittautunut eivätkä juoksumatolla tehdyt pyrähdykset anna siihen edes oikeutta. Naisten kympin osallistujamaksun olen kuitenkin maksanut, mutta sehän on toukokuun lopussa. Ihan hullua, miksi pitää itseään haastaa näillä julkisilla juoksuilla? No varmaan siksi, että voi itselleen näyttää, että edistyy. Eihän näitä osallistumisia kukaan muu oikeasti edes seuraa! Katsotaan nyt miten juoksu kulkee.

Minusta pääasia on kuitenkin että ihmiset pitävät itsestään huolta. Miksi pilata hyvä kroppa ja fysiikka ahtamalla itseensä huonoa roskaruokaa, kun samanlaisen hyvän nautinnon saisi terveellisestä ruuasta? Miksi hypätä hissiin, kun voi kävellä portaat? Ei se mielestäni vaadi oikeastaan mitään ylimääräistä. Olen niuhottaja ja ikävä viherpiipertäjä, kyllä. Mutta olen oikeassa:)

 

 

 

Vastaa