Kylmää ja kylmää

Kaunista on! Haaveet juoksemisesta 20 asteen pakkasessa vasta kehitysasteella. Enemmän olen panostanut tuohon sisäjuoksuun eri nopeuksilla ja eri kaltevuuksilla juoksumatolla. Kyllähän siinäkin hengästyy.

Huono onni on myötä koko ajan. Niin, ensin hajoaa pyykkikuivuri, sitten astianpesukoneen suihkupää, sitten mikro lakkaa toimimasta, joska sulkijavipu katkeaa tarttuessaan paidan hihaan. Auton hajoamisen joulukuun alussa ja siitä aiheutuneet jatkojutut sisältäen uuden auton hankkimisen – nehän jo melkein unohdin. Mutta toissa päivänä sitten puhelin, rakas Kuubat ja Italiat kolunnut Samsung putosi kuntosalin toisen kerroksen kaiteelta alas… Eihän se sitä enää kestänyt, joten sinne jäivät puhelimeen osa kuvista, joita en ollut tallentanut (no ei paljon) ja sitten vain taas puhelinkauppaan ja kaikki alusta. Ei jaksaisi.

Nyt pitää keskittyä kuitenkin huomiseen. Aamulla hakemaan auktorisoitua latvian käännöstä valtakirjasta asianajajalle Riikaan, sitten notaarille todistuttamaan allekirjoitusta oikeaksi, sitten valmistautumaan ensimmäiseen tarkastuslautakunnan kokouksen vetämiseen. Pakko jaksaa, tämäkin taas.

Kuopus kävi kylässä. Äidin onnea, kun sai syöttää, juottaa ja varustaa taas kotimatkalle, mukaan evästä, pakasteita ja vähän taskurahaa. Opiskeluelämän taas aloittaneella ei liikoja varoja huvituksiin ole. Itse  muistan Tampereen opiskelukämpässä, miten illalliseksi keitetty kaurapuuro sai kyytiä roskikseen, kun kotoa oli tullut paketti. Sitä kämppiksen kanssa revittiin innoissamme (ja nälissämme) auki. Kylläpä karjalanpiirakat ja muut herkut tekivät kauppansa, kun oli taas viimeiset viikot ennen opintolainan nostoa elänyt viilillä ja maksamakkaralla. Mutta ihailtavaa on, että koulun penkki taas kutsui kuopusta vielä uuteen ammattiin ja eteenpäin meno kiinnostaa. Se helpottaa omaa oloa, kun jälkikasvulla on ainakin omasta mielestäni keskimääräistä paremmin asiat. Huolihan niistä aina on.

Vastaa