Blinchiki, blinchiki!

Näin se oli muinoin Leningradissa: blinchikit (= pikkublinit) syötiin asuntolan naapurissa Sadovajalla, pikkublinejä smetanan tai jauhelihan tai sipulin kanssa. Venäläismummut tilasivat lisukkeena smetanaa lasillisen ja lusikoivat sen iloisesti paljaaltaan parempiin suihin. Me tuijotimme tyrmistyneinä, mutta maisteltuamme smetanaa, emme enää ihmetelleet.

Tänään kuitenkin ihan ite tekemiä tattariblinejä nuorison seurassa.

Joulun jälkeen en ole kyllä syönyt kertaakaan näin tuhdisti. Kaksi bliniä mäteineen, katkarapu- ja suolakurkkutäytteineen pistivät kyllä ohjelmani sekaisin, samoin myös skumppa ja jälkiruoaksi tekemäni luumukiisseli kanelikerman kera… Kerrankos sitä, ja jos haluaa kunnolla, niin kaikki kehiin!


Vävypoika ja appiukko jäillä


Mr & Ms Smith mäenlaskussa liukureineen

Mukavaa oli. Pitkästä aikaa sain esikoisen miehineen kylään. Suunniteltiin kesää ja Pietarin reissua, puhuttiin heidän tulevasta Arfikan matkastaan. Olen onnellinen, että lapset ovat avarakatseisia ja ottavat rohkeasti haasteita vastaan. Lapsista on koko ajan huoli, mutta ei kuitenkaan ahdistus. Järkevämpiä ja fiksumpia ovat kuin omat vanhempansa aikoinaan. Vaikka kuka nyt nuoruudessaan on ihan fiksu? Ja jos on, niin miten oppii jatkossa fiksuuden?

Katselin Arto Nybergiä, jossa vieraana tänään Lauri Törhönen. Voi voi Lauria. Maailma on niin kavala, pikkupikku Lauri. Olisi varmasti ollut parempi vain jäädä kotiin kuin mennä sönköttämään Nybergiin. Kun seksuaalista häirintää ei oikeastaan sen tekijä voi mitenkään enää poistaa historiasta, vaikka kuinka haluaisi.

Salminen, meidän ikioma kissapeto

Tämä kissa se on täynnänsä itsetuntoa, kaiken kahdeksan painokilonsa verran. Ihailen sitä. Samaan pyritään!

Viikolla tapahtunut kivoja asioita. Kävin entisen työkaverin (kirjoitin ensin ”vanhan”, mutta ei, vanha ei ole oikea sana!) kanssa lounaalla. Muisteltiin työtä pörssiyhtiössä, ihmisiä. Kävi taas ilmi, miten ei lähellä työskentelevien aivoituksista ja persoonasta kunnolla tiedä. Mutta nyt oli hyvä todeta, että ihania ja fiksuja ystäviä on säilynyt yli työpaikkojen ja aikojen!

Nyt haaveilen patikoinnista tai pitkästä retkestä jossain haastavassa paikassa. Santiago de Compostela tai vaikkapa Lappi? Minulla ei vain ole siihen kaveria! En oikein tiedä tuttavista/ystävistä ketään, joka olisi valmis tuollaiseen seikkailuun. Pitääkö lähestyä Tinderiä?

Vastaa