Vaikka en ihan vielä tätä usko! Aika haipakkata oli tämä viimeinen työviikko ennen lomaa. Oman haasteensa toi se, että juhannuksen pitkä viikonloppu ikään kuin alkoi jo antaa ymmärtää, että pitää hellittää. Kamalaa se olikin mennä sitten taas keskelle kaikkea.
Juhannus sujui rauhallisen rattoisasti. Hyvät ystävät Helena ja Pertsa ilahduttivat meitä yökyläilyllä. Tehtiin ruokaa, ulkoiltiin, istuttiin grillikatoksessa, pantiin maailman asiat järjestykseen.
Mutta kun on töitä ja velvollisuuksia, niin ne pitää hoitaa. Viimeisellä viikolla sain suurin piirtein työlistan selväksi, työhuoneen siivotuksi ja melko (sanon melko, koska täydellisyyteen en pääse) puhtoisen omantunnon.
Luottamushenkilörintamallakin tapahtui. Koska tulin valituksi tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi, kävin onnekseni hyvää infoa sisältävän pikkupalaverin kunnanjohtaja Karoliinan kanssa. Älysin, ettei se olekaan rakettitiedettä. Vaatii vain vähän syventymistä. Ja saan myös koulutusta halutessani kunnan piikkiin. Ja onhan minulla 4 vuoden kokemus jo perusturvalautakunnan puheenjohtajuudesta, joten siinä mielessä en ole epävarma. Tarkastuslautakunnassa pääsee kurkistamaan, ei vaan Tarkkailemaan, kaikkien toimielimien ja viranhaltijoiden työskentelyä, tarkastamaan, onko kaikki mennyt strategian mukaan – joten todella innolla odotan tätä työtä.
Toinen hauska yllätys oli, että minulle tuli kunnanhallituksen pöytäkirjanote, jossa kerrottiin, että minut oli valittu vammaisneuvoston puheenjohtajaksi. No, kiitos luottamuksesta! Ei vain kukaan minulta kysynyt asiasta ennen valintaa 🙂 No, ehkä tämä on osoitus luottamuksesta todellakin. Tai sitten se vihoviimeinen paikka, jota kukaan muu ei huolinut… Liippaa kuitenkin läheltä perusturvan kokemustani, joten hyvällä mielellä.
Tänään lauantaina sitten, ensimmäisenä lomapäivänäni, herätys klo 6.00. Kyllä vain. Lopen Perunankukkapäivän markkinat ja Lopen vasemmistoliittolaisten teltta pystyyn torille. Me aktiivit teemme tietenkin kaikkemme, että olemme näkyvillä ja saamme myös tuloja osastolle. Tällä kertaa aivan upeaa työtä kaikilta: Sirkka oli leiponut arpajaispalkinnoiksi kakkuja ja kahvitarjoiluun pulla, Mirja oli tuonut muffinsseja ja hoiteli myyntiä, Ville auttoin kuljetuksissa ja teltanpystytyksessä. Virpi, varsinainen puutarhaihme, oli purkittanut sata (lue= 100!) perennantainta ja merkannut kaikkiin nimet.
Autooni ei olisi mahtunut enää edes käsilaukkua perennalastin lisäksi
Niitä myimme sitten seurustelun ja arpajaisten lomassa, kahvitellen ja tuulenpuuskista esitteitä pelastellen aamukahdeksasta kahteen iltapäivällä. Mukavaa se oli, vaikka aina se aamulähtö ja se edellisen illan tavaroiden autoon lastaaminen ja kylttien kirjoittaminen tuntuu tervanjuonnilta. Olen ylpeä pienestä osastostamme. Torilla tapasin monta hyvää tuttavaa ja ystävää. Tuli juteltua vakavaa ja kevyttä. Pitäisi vielä tsempata itseään ja joukkojaan siitä, miten tärkeää on jutella ihmisten kanssa kasvotusten.
Kotona aidan toisella puolella kyläyhdistyksen tapahtuma vielä jatkui. Itsekin olen aikanaan ollut aktiivi yhdistyksessä, mutta muut toimet ovat vieneet vähäisen vapaa-aikani. Perinnepäivät ovat hyvä idea ja tapa saada väkeä innostumaan yhteisöllisyydestä ja perinteistä. Vähän surullinen olen siitä, ettei tapahtuma ole kehittynyt viime vuosina juurikaan.
Tänä vuonna kaikki kukkii yhtä aikaa?
Mutta aina on omalle pihalle kiva tulla, kun naapuritontilla on elämää. Kiva että tutut ja lapsipuolet, lapsenlapsipuolet käyvät kommentoimassa ja istumassa terassilla, tekevät yhteisöllisesti hommia ja kylä elää.
Alkuviikosta aion päivittää Italian reissun kuvia ja tunnelmia. Olen kyllä aika väsynyt, töistä, myös luottamushenkilötoimista tämän viikon aikana, ehkä myös fyysisesti ja vähän henkisestikin (!) Italian matkasta, joka oli todella herkkua. Nyt alkaa arki, ihana liikunnallinen vapaa-aika, pihan tuunaus, hyvien ystävien tapaaminen ja myös ainakin viikko ihanaa yksinoloa. Vielä vakavasti harkitsen ystäväni Barbaran (ks. Italian matkani) vaatimusta, että osallistuisin Budapestin viestintäkokoukseen. Ainoa sinne kiihottava asia on kyllä uusi johto European Leftille. Ja toinen on Barbaran ja muiden tovereiden seura. Mietin ja mietin; itsellä on niin paljon ohjelmaa kesäksi, että pitää nyt harkita.