Eilen töistä tullessani sateenkaari päättyi kotitontille. Olen aina tiennyt, että täältä en lähde!
Kotona siis taas. Minulle loukkaantunut puutarha leppyi ja kukoistaa, kun huolehdin siitä viikonlopun:
Tänään vielä työpäivä (etänä). Painajaisyön jälkeen heräsin kurkkukipuisena ja kiukkuisena enkä tiennyt, mistä aloittaa päivä. Siis avasin läppärin ja rupesin töihin. Sain jotenkin ruotuun heinäkuun yhden tapahtuman ja uutiskirjeen, viimeisen tältä kesältä, lähtemään. No, eilispäivä meni kuuteen työpaikalla, joten tänään hyvällä omallatunnolla ja huonolla keskittymisellä vähän nopeampi päivä.
Sitten kiiruhdinkin jo Lopen kunnanjohtajan tarjoamille juhannuskahveille. Meitä oli valitettavasti vain kolme valtuustoryhmän puheenjohtajaa paikalla. Olen kyllä siitä ylpeä kuntamme päätöskoneistosta, että meillä voidaan keskustella kaikkien ryhmien välillä ja jopa sopia asioita (kompromisseja) keskusteluissa; mitään sitoumuksia tietenkään ei voi tehdä ilman että oma puolueryhmä on sen takana. Sen takia olen iloinen myös oman vasemmistoryhmäni perinteestä, että tapaamme jäseniä ja muita kiinnostuneita aina päivä ennen valtuustoa. Näin saamme evästykset päätöksentekoon.
Nyt istun tässä ja kuuntelen yöradiota. Kunnantalon kahvien, kirjaston ja ruokakaupan jälkeen hulluna siivosin (vähän niin ja näin) ja sitten kävin Riitu-koiran kanssa metsässä. Kurkin yhtä ihanaa keskelle ei-mitään ilmestynyttä juhannusruusupensasta. Se on joka vuosi ollut kuin kermakakku, täynnä kukkaa. No, nyt kukat olivat vasta aukeamassa, mutta ilo oli kävellä metsässä ja tuoksutella ”pakanallista maan ihon tuoksua” (Katri Vala). Ja kyllähän se nyt näin on, jos vielä saan siteerata Valaa: ”Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja, pihlajain valkeaa kukkahärmää, tervakkojen punaisia tähtisikermiä. Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia lainehtivat niityt mielettöminä merinä…”
tuoksut vanamon…
Vielä odottaa Italian matkan kuvakavalkadi työstäjäänsä. Se varmaan siirtyy (nonih, Kuuban kuvatkin ovat vaiheessa), koska ensi viikko menee budjetin rakentamiseen töissä ja siivotessa työhuonetta ja sähköpostia. Kuitenkin ihanaa, että on elämää ja tekemistä.
Mukava istua tässä. Koti siivottu. Puutarha parturoitu. Ystäviä odotellaan aamusta kylään. Radiosta tulee ihanaa musiikkia. Äsken Euroopan taivaan alla ja nyt sekalaista, parastaikaa Simon & Garfunkelin Bridge over troubled water. Se on varmasti yksi kauneimmista lauluista, tai myös kauneimmista sanoituksista, mitä tiedän. Lennonin Imaginen ohella.
Ja niin mukava on lukea nyt ”kaikkien huulilla”olevaa napolisarjaa Elena Ferrantelta. Ensimmäinen osa Loistava ystäväni on nyt minulla viimeisillä sivuillaan. Siinä mainitaan paikkoja, joissa juuri kävin! Piazza Garibaldi, Via Toledo… Se mahtava eläväinen kakofonia, kuumuus, ihmispaljous, kyllä se vaikutti taas. Tai vaikutti enemmän nyt aikuisena kuin silloin kaksikymppisenä, jolloin kaikki oli itsestään selvää ja kivaa ja kokemusta itselle. Se kaikki on minulla taas, kun luen tuota kirjaa, vaikka siinä toki on paljon järkyttävää väkivaltaa ja surua, koska se kuvaa sodanjälkeistä Napolia. Mutta hieno kirja. Ja pian saan toisen osan, jonka varasin Lopen kirjastosta.
Suomen poliittiset tapahtumat kantautuivat tietenkin meille Italiaan. Niitä taivasteltiin ja naurettiinkin. Pelkäsin ja toivoin uusia vaaleja. Lopputulos oli lässähdys lätäkköön. Itseään ja puoluettaan täynnä oleva Soini sai nolon muistutuksen kuolevaisuudesta. En tiedä, nautinko, mutta eniten hämmästelin, miten härskisti tämä pappa huijasi kansaa olemalla ”pienen puolella”. Luin Tuomas Enbusken kolumnin vähän jälkijunassa, juuri lomalta palanneena, pöllämystyneenä, veljeni vinkistä. Täytyy nyt sanoa, että melkein purskahdin itkuun sen luettuani! Ensinnäkin se oli niin täysin analyyyttisen tarkka kuva koulukiusaaja Soinista ja toiseksi ehkä siksi, että kadehdin niin syvästi Enbusken verbaalista taitoa, jonka haluaisin itselleni. Mitä tähän nyt muuta voi sanoa? Ei mitään. Kunnia Enbuskelle, jonka ihailija en todellakaan ole ollut, koska en siedä ylimielisyyttä. Taitoa haluan silti arvostaa. Se kolumni on tässä, kannattaa lukea:
Timo Soini on Suomen suurin koulukiusaaja
Huomenna juhannusaatto ja hyviä ystäviä kaksi kappaletta tulossa kylään. Nyt en murehdi mistään.