Karaoke- ja baarikiintiö on nyt täynnä ainakin jouluun asti (no en kuullut kommenttejanne tästä, olkaa ihan hiljaa kun ette mitään mistään tiedä). Koko kevään haaveilemamme lauluilta järjestyi Läykän baarissa ja tuli kahlattua koko repertuaari läpi aina Vanhasta veräjästä Nuoruustangoon ja taisi Valoa ikkunassakin pilkahtaa. Mutta ei se vielä riittänyt, vaan Annemarin ja Jussin ei tarvinnut paljon houkutella, kun jo olimme vastanneet myöntävästi karaoke-jatkoille -kutsuun. Niinpä löysimme itsemme kivenheiton päästä kotoa laulamassa ihan kolmen kunnanvaltuutetun kanssa (ja yhden vara-) taas ties mihin asti aamuun – kuitenkin ravintoloitten aukioloaikojen jälkeen, joten myöhään, myöhään…tai pitäisikö sanoa aikaiseen?
Aamulla sitten (tai oikeastaan iltapäiväähän se jo oli) kalpeina ja hiljaisina Irman ja Seijan kanssa käppäiltiin Lopen torille Yrittäjien toritapahtumaan. Ensimmäinen tuttu vastaantulija jo loihe lausumaan, että ”olit sitten karaokea laulamassa Läyliäisissä!”. Juu, ei mitään voi tehdä in cognito, tämä on tuttavallinen maaseutuyhteisö, jossa naapurista pidetään huolta. Hyvä niin – lämmintä ja turvallista!
Kokoomuksen reppukeräys Viipurin lapsille ei siinä vaiheessa vielä ollut tuottanut kovin monta koulureppua, mutta toivotaan, että niitä tuli lisää. Erittäin hieno idea!
Riekkumiset nyt riekuttu vähäksi aikaa! Isolla kiitoksella ajattelen kyytimiehenä ja kanssalaulajana toiminutta turvallista Aimoa ja kotiinsa kutsuneita Annamaria ja Jussia!
Perjantain vietin Satun kanssa Tampereella ja Nokialla. Kävimme fiilistelemässä Nokialla Jaanan ja Teuvon puutarhassa (muuten toukokuun Puutarha-lehdessä esitelty), jota pidän innoittajanani tuossa pihaprojektissa. Sain taas uusia vinkkejä ja vieläpä pari kukantainta omalle pihalle. Vahvistui visio siitä, että pihalla voi olla vieri vieressä ihan lukemattomia kasveja, puita ja pensaita, eikä nurmikkoa tarvita ollenkaan. Tähän pyritään myös meidän pihalla. Tarkoitus olisi saada sinne hedelmäpuita, marjapensaita ja koristekasveja suloiseen sekamelskaan oleskelupatioiden ja pergoloiden joukkoon, polkuja ja käytäviä ja vielä vesiaiheitakin sinne tänne. Ehkä asiantuntijan suunnittelema piha olisi ollut järkevä, mutta kun nyt jotenkin aina haluaa tehdä itse ja tietää mukamas parhaiten… Tutustuin myös kivitöiden saloihin ja ajattelinkin laittaa kepu-merkkisistä kivistä mukulakivipolkua pensasaidan viereen. Ja miten tämän ehtii, kun myös olkkarin tapetointi on lukujärjestyksessä ja tapetti jo valittuna? Kaikki heti mulle nyt ja niin kuin olis jo!
Ideaparkissa Lempäälässä luulisi olevan kaikkea, mutta kirkon kuvalla varustettua postikorttia ei löytynyt. Mikä tavarataivas se muka kuvittelee olevansa! Hävetköön. Piti löytää sellainen synttäripostikortti kaverille, joka kuulopuheiden mukaan perustaa sisustuksensa perinteisiin kehystettyihin kirkonkuviin. Laitetaan palautetta Lempääläään, että ensi vuonna löytyisi sitten.
Haluatteko tietää, mikä on pohjanoteeraus elokuvaherkistelylle? Ei se mitään, kerron kuitenkin. Itkin vuolaasti torstaina katsoessani imelän isänmaallista amerikkalaista Air Force Onea varmaan viidettä kertaa! Kohta, jossa Harrison Ford katsoo hävittäjalentäjää ja tekee kunniaa… Voi hyvä ihme! Ja Paavon ja minun mielikohtaus tässä elokuvassa: Ford heittää terroristin ulos koneesta pitkän tappelun jälkeen ja sanoo: ”Get off my plane!”” Jessus, sen voisi katsoa vielä kerran! Älkää kertoko kellekään tätä heikkouttani, pliis!
Empiirisiä tutkimuksia: Jos juo ämpärillisen punaviiniä lauantaina, niin lauantaina on tosi mukavaa. Sunnuntaina ei sitten ole enää läheskään niin kivaa.