Niin paljon on vaikeuksia näiden sivujeni kanssa ollut, että täytyy aivan selitellä. Ensin se hakkerointi, joka tuhosi kaikki kirjoitukset ja kuvat. Palautus kuitenkin onnistui. Sitten webhotelli sekoitti minun ja työpaikan tilit, joten en saa ladattua kivoja joulu- tai uusivuosikuvia tänne vielä. Mutta parempaan päin menossa!
Kirjoittamista vähän harrastin loppuvuodesta, vaikka aika on kortilla ja mitään (lue: ei mitään) ehdi kunnolla. Miten minulle kävi näin? Silloin, kun lapset olivat pieniä ja itse ns. uran huipulla, ei ikinä ollut tunnetta, että en riitä, eikä aika riitä. Eihän vain iällä olisi tässä jotain tekemistä? Ei – hyvänen aika!
Uusi vuosi Joentakana
Mukavasti vaihtui vuosi. Kauan sitten olimme serkusten kanssa paljon tekemisissä. Välivuodet menivät omissa touhuissa ja maailmoissa. Nyt äkkiä kuitenkin taas tutustuimme ja serkkuni Maria tuli viettämään vuodenvaihdetta kanssamme. Meillähän ei enää kovasti riekuta, kun kaksin olemme. Mutta kolmisin oli todella mukavaa. Muisteltiin toki joitain yhteisiä asioita, mutta tärkeintä oli sittenkin tutustua ihmiseen ihan uutena tuttavuutena.
Meillä oli niin kivaa! Syötiin. Juotiin vähän skumppaa. Kaikki mahdolliset talon ulkopuoliset valot oli sytytetty. Vieläpä Marian tuomat isot sädetikutkin pantiin palamaan lähellä vuorokauden vaihdetta 🙂 Kun webhotelli sallii, kuvat tulevat tänne.
Jännää, miten joku muka ”tuttu” persoona sitten paljastuu sinulle oikein. Vuosia on mennyt ja asioista on vakiintuneita käsityksiä. Serkuista ei kovin ole kokemuksia, kun oma elämä on vienyt sinne tänne. Tästä uudesta (”uudesta”) serkusta löysin kyllä sellaisia ominaisuuksia, joita usein kaipaan omassa elämässä. Tietämystä monesta asiasta, boheemiutta, kiinnostusta kaikkeen mahdolliseen, iloisuutta hetkestä. Että olihan tämä uusivuosi todella palkitseva, kun sain/saimme uuden ystävän. Ystäviä ei tarvitse olla paljon. Eikä niitä voi ollakaan paljon. Mutta jos antaumuksella jonkun kanssa vaikkapa laulat hölmöjä vanhoja suomalaisia tai venäläisiä lauluja, kippailet vähän skumppaa, avaudut asioista, joita et ehkä halunnutkaan avata… Ja koko ajan hyvä olo. Näistä se ystävyys kai syntyy.
Tein tuossa simpukkakeittoa. Kävin tervehtämässä naapuria, rautarouva 87 v. Katsoin ihanan Wienin Filharmoonikkojen konsertin, johtajan ihana nuori venezuelalainen Gustavo Dudamel >> Aivan uskomattoman leikkisä ja aika tulinen kapellimestari. Joskus, jos onni suo, olen tuossa salissa katsomassa ja kuulemassa. Mutta kotisohvallakin elämys oli antoisa.
Kiitos tästä vuodenvaihteesta ja uudesta ystävyydestä. Kiitos myös vanhoista ja tutuista ystävistä.
Mitä muuta ihmisen pitäisi toivoa? Nyt on niin paljon itsellä sitä, mitä ehkä muut kaipaavat. Ja kuitenkin, itsellä on hakusessa paljon, paljon. Me kaikki ansaitsemme paljon enemmän. Juuri nyt, kun tätä kirjoitan, laulaa levyllä Tuure Kilpeläinen: ”pitäisikö pakata ja lähteä? Mut sul on niin paljon pelissä!” Näin se on. Elämä on enemmän kuin se, mikä näkyy. Ja enemmän on siellä takana, mitä toivot ja haluat. Sinun vain täytyy päättää, mitä siitä maksat.
Jotain olen ehtinyt ennen vuoden vaihdetta kuitenkin. Tämän pitäisi olla jossain alkuvuoden paikallislehden numeroista: Se oikea itsenäisyys >>