Meidän Joulu on meidän näköinen

Jengi koolla joulupäivänä. Danin taittelemat lautasliinat (kuuset, tortut, pyramidit) kaikilla.

Jouluhan on aina ihana. Erityisen ihana se on, jos tuttu jengi on koolla. Nyt oli koko lössi paikalla. Syötiin (liikaa), juotiin (kohtuudella), naurettiin (hyvin) ja päivitettiin kaikki kuulumiset. Tosin suunnitelmani siitä, että luen, katson jonossa olevat dvd:t, soitan pianoa ja opettelen espanjaa urakalla, eivät ihan toteutuneet. Aika meni häsläämisessä. Ruoan laittoa, ruoan pöytään kattamista, ruoan pöydästä siivoamista. Kahvittelua, höperehtimistä, puhelimessa puhumista ja muuta ei-suunniteltua. Mitä väliä? Meidän joulu oli kuitenkin ihana, kaikilta kanteilta katsottuna.

Onko pakko mennä töihin huomenna jos ei taho?  No ei ole, mutta ehkä vääntäydyn sinne, koska siellä ei todennäköisesti ole ketään muuta. Hyvä rauha tehdä töitä!

Joulukatumuksen aikaansaamia lupauksia: Ikinä en syö enää suklaata! Ikinä en syö torttuja tai pipareita sinihomejuuston kanssa. En koskaan enää syö vehnäleipää enkä varsinkaan valkohomejuustoa tai Stiltonia viiden sentin paloja. Myös likööri (vaikkakin luomua, itse tehtyä) saa jäädä. Huh. Kiloja on tullut niin paljon, ettei taida uuteen juuri ostettuun uikkariin mahtua. Onhan tässä uimakeleihin vielä lähes pari viikkoa, joten ankea härkäviikko siis edessä. Pakkohan se on tehdä tilaa tammikuun cubalibreille, mojitoille ja lenkkitrikoille… Vai onko?

Vastaa