Nyt on juhlat päättyneet! Seitsemän viikkoa kotona ja huomenna töihin! En nyt tiedä, mikä ahistaa eniten: se, että pitää keskeyttää kivat kotiprojektit vai se, että on ihan pihalla -olo, mitä töihin tulee. No, pian kaikki palautuu ja normielämä jatkuu. Onneksi. On tullut aikatauluihin ja elintapoihin sen verran hulvattomuutta, että parasta päästä kuosiin.
Tänään sitten pientä pintasäätöä. Keräsin sangollisen aroniaa, siivosin auton, pesin keittiön kaapin ovet, raivasin nukkekotityömaan piiloon – tosin sain siinäkin jotain pientä aikaiseksi:
Tästä pitää jatkaa sitten olkkariin ja yläkertaan. Vaikka kaikkein kivointa olisi sijoitella pieniä pintaelementtejä ja kodin tavaroita paikoilleen. Kuitenkin ikkunaluukut ja yläkertaan vievä portaikko pitää ensin saada valmiiksi. Ja tietenkin ullakko! Siellä tulee olemaan ateljee, työhuone ja kirjoitustila. Hei – minähän alan jo ihan uskoa, että tekeillä on oikea talo ja oikeat asukkaat sinne. Mikä ettei? Tämä on unelma, joka ei koskaan toteutunut isona. Nyt se toteutuu pienenä. Asukkaat ovat vielä vasta tulossa paikalle. Heistä sitten myöhemmin lisää.
Kaikesta huolimatta on ollut ihana kesä. Paras vuoden 2012 sairastumisen jälkeen. Vaikka kättä särkee pirusti, kirjoittaminen kynällä tai purkkien ja ovien avaaminen ei oikein luonnistu, vielä on paljon asioita, joita voi tehdä ja niistä nauttia. Elämä ei ole itsestä kiinni, mutta elämisen laatua voi ainakin pienillä yrityksillä kohentaa.