Gaudeamus igitur – ja pihatyöt

Pihaprojekti edistyy hitaanlaisesti. Syitä on monia. Myönteisiä syitä: piipahdimme Alhon lahjakkaan ja kauniin tyttären Emmin ylioppilasjuhlissa – ihan itketti kaikki se ihana elämän alku, kaikki edessä, opiskeluelämä ja muu jännittävä. Tulihan ne omat ajat mieleen! Ja se Emmin puhekin ihan itketti. Emme sitä ehtineet kuulemaan Elmolaan, mutta onneksi saatiin kopio luettavaksi juhlissa. Ei ihme, että äidinkielestä tuli ällä!

Ällät ovat tärkeitä itsetunnolle ja pääsykokeille. Mutta turha niitä korostaa. Eipä noista meikäläisenkään kuudesta ällästä ole oikeastaan muuta iloa ollut kuin mitä nyt on saanut vähän huokauksia ja ohhoh-lausahduksia osakseen ajan myötä.  Tokihan ne tekivät itsetunnolle silloin mannaa, mutta ei niistä käytännössä kyllä suurempaa hyötyä ole ollut. Tosiasiassa työ, jota tekee, punnitsee sitten sen, minkä arvoinen ihminen loppujen lopuksi on. Eikä sitä työtä opi lukiossa.

Emmi pärjää hienosti, siitä ei epäilystä! Tulomatkalla pysähdyimme Luceniuksella, joilla on myös kiinanharjakoira – samat eläinlääkärimaksut sielläkin rassaavat taloutta. Mutta kuka vaihtaisi pois ihanan sinua alati seuraavan ja jumaloivan seuralaisen? Jotain ne miehet mutisivat, että niitäkin pitäisi samalla laadulla kohdella. Ei jaksettu Hilkan kanssa kuunnella kovin aktiivisesti.

Juhlien jälkeen kivihommiin! Lämpöä oli ainakin 40 astetta etupihalla. Minulla ei ole ikinä ollut liian kuuna. Mutta sitten piti käydä naapurin Irmaa moikkaamassa eläkkeellepääsyn kunniaksi. Ja siellä sattui olemaan konjakkipullo vähän niinkuin meitä varten odottamassa. No, se oli sen pihaprojektin tuho siltä päivältä – toisaalta kello kävi jo seitsemää, että tuskin mikään olisi edistynyt muutenkaan. Selityksiä, selityksiä. Mutta kiva oli yhtenä päivänä kesässä hoitaa myös sosiaalisia suhteita. Irma on ollut Joentaan koululla töissä 40 vuotta! Ihan uskomaton ura. Ja hän se juuri teki ne kaikki paremmat ruuat kuin äiti kotona! 

Ei ole ikinä ollut meidän mäellä niin kuuma, että olisin valittanut. Ja kiinanharjakoirat, jotka rakastavat lämpöä, eivät ole ikinä hakeutuneet varjoon. Mutta sekin ihme nähtiin tänään – eli todellinen helleraja rikkoutui: mittari näytti yli neljääkymmentä iltapäivällä.

Vastaa