Uusi vuosi on mennyt perinteisesti. Ei kuitenkaan silmä- tai sormivammoja meidän lähiympäristössä, Luojan kiitos! Joentaan koulullakin oli ilotulitus aika vaisua, kun emme järjestäneet kyläyhdistyksen kanssa mitään pippaloa, ainoastaan vietiin raketinampumisteline paikalle. Sitä käyttivät hyväkseen Hatakan Jarno ja Nousiaisen Santeri, jotka iloksemme poikkesivat sitten juomassa kuohulasilliset juhlan kunniaksi. Paukkuja ja pommeja oli Paavolla ja tyttöystävällään Karkilla, mutta kohtuullisessa määrin, joten hermo piti myös äidillä.
Hilkka ja Hessu tulivat onneksi hiljaista uudenvuoden aattoamme piristämään. Taas asiat järjestykseen – Molokeista lähtien! Pientä kinaa porvaripuoluelaisen suunnalta, vasemmisto pysyi tyynenä, kiitos Hessu!
Nobelin rauhanpalkinto sensijaan menköön ensi vuonna Vantaan Pähkinärinteeseen. Laitan virallisen anomuksen menemään Norjaan heti pyhien jälkeen. Ystäväni Pia (myös kollegani, eli venäjän kielen DKK) oli jollain magialla saanut toisen ystäväni, ryssävihaisen Irman, opettelemaan venäjäksi Neuvostoliiton hymnin! Sitä kuuntelin siis uudenvuoden aattona puhelimesta ja piti tietysti itkeä vähän. Irman kanssa ollaan talvisodittu ja sisällissodittu eniten, Irma on paheksunut Pietarin kaupunkia, joka minulle on lähes pyhä paikka; hirveiden riitojen jälkeen on sitten sovittu, ja taas eikun sotimaan! Jos nyt joku on niin noita, että Irman saa suhtkoht foneettisesti oikein oppimaan neukkusinfonian (oma tulkinta NL-hymnille) niin kyllä se lähentää kansojen ystävyyttä varmasti enemmän kuin esimerkiksi Clintonin viritykset!
Uudenvuoden päivään kuuluu ehdottomasti Wienin filharmoonikkojen konsertti – joka vuosi! Miten sen olin ihan unohtaa; onneksi Rauni muistutti. Päätettiin, että jos joskus se lottovoitto tulee, niin uudenvuoden päivä kuluu sitten tuolla konserttisalissa. Miten ihana paikka, ihanaa musiikkia, ihania tansseja! Sääli Lauraa (=tytärpuoli, tai, no okei, ehkä -neljäsosa), jonka piti mennä töihin eikä saanut taputtaa Radecky-marssin tahdissa! Filharmoonikkojen johtaja Daniel Barenboim toivotti perinteisesti hyvää uutta vuotta koko maailmalle, mutta lisäsi toivotukseensa: oikeudenmukaisuutta Lähi-Itään! (taas piti itkeä) Uskomattoman hyvä mediapaikka hyvälle asialle. Tämän voimin ehkä (ehkä) tammikuu alkaa energisesti.
Ruokakulttuurista vielä. Laitoimme ihania (omasta mielestämme) suolapaloja aattoillan viihdykkeeksi. Graavisiikavoileipiä, mätiä, smetanaa, paahtoleipää, punajuuri-homejuustosalaattia, oliiveja, kalakakkuja (joista puuttui tuore korianteri – sitä ei paikallisissa liikkeissä ollut eikä K-kauppa edes tiennyt, miltä se näyttää – haloo!). No, vieraat olivat jo syöneet valitettavasti; Paavo ja Karkki katselivat tovin juhlapöytää ja sanoivat sitten: me tehdään nuudeleita! Se siitä.