Raija Orasen kirja Armi Ratiasta

Armi Ratiasta on kirjoitettu paljon lehdissä ja kirjoissa, esitetty näytelmiä, tehty elokuvakin. Kriitikot tyrmäsivät Raija Orasen kirja Minä Armi Maria R., koska siinä oli paljon lainauksia Orasen omista kirjoista, mutta myös muiden kertomista asioista (mm. poikansa Ristomatin).

Minä olen lukenut monia Orasen kirjoja ja tykännyt kovasti. Sujuvaa kerrontaa, faktat yleensä kohdillaan (vaikka fiktiota kirjat ovatktin). Myös muuten Sauli Niinistöltä tuli kehut Orasen Risto Ryti -kirjasta. Tykkäsin kovasti kahdesta Kekkos-kirjasta, joista toisessa myös valaistiin Kekkosen ja Armi Ratian ”salaista” suhdetta – siitä tiedettiin, mutta noina aikoina pidättäydyttiin arvostelemasta. Tykkäsin myös Anita Välkki -kirjasta Kaikki tämä valo, Paasikivestä kertovasta Hirmuinen mies ja Aino Ackté -romaanista.

Orasen kirja antaa kyllä varmaan aika realististinen. Armi on aika hullu, huutaa ja melskaa, uhkaa aseella ja itsemurhayrityksillään, juo konjakkia ja skumppaa määrättömästi, haukkuu ihmiset KOP:in pääjohtajaa ja omaa aviomiestään myöten. Pankinjohtajalta pyytää kyllä anteeksi, koska piti saada lainarahaa. Aviomieheltä ei, ja lopulta mies häipyykin hänen elämästään. Ja vasta jälkeenpäin Armi ikävöi ja tajuaa, että puoliso on ollut hänen tukensa ja taloudellinen neuvonantajansa, joka huolehti Marimekon finansseista. Ja jota Armi ei useinkaan ottanut huomioon, vaan hassasi mielettömiä summia lahjoihin, kahdensadan hengen illallisiin ja kesänviettoviikkoihin. Samppanjaa haettiin Bökarsin huvilalle joskus Helsingistä helikopterilla, kun se sattui loppumaan. Ja usein sattui. Armi myös rakastui pitkin ja poikin, milloin puolison esimieheen, milloin liikekumppaneihin, kauniiseen nuoreen meksikolaiseen tai Kekkoseen tai Jörn Donneriin. Levottomuus vain ei lähtenyt hänestä.

Oikein kiinnostava ja liikuttavakin kirja. Minua ei haitannut toisto esimerkiksi Kekkoskirjoista eikä muutkaan, koska en niitä huomannut. Kirjan lopussa Armi tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi. Ainoa uskollinen ystävä tuntuu olevan näyttelijä Tarmo Manni, joka pysyy vierellä ja saa Armin harmittelemaan, miksei ole mies, että voisi seurustella Tarmon kanssa, tai jopa mennä naimisiin hänen kanssaan oikeasti. Leikkihäitähän he usein viettävät Bökarsin huvilalla kesäisin, ison ystäväjoukon todistaessa (tosin silloin ei vielä tasa-arvoinen avioliittolaki ollut voimassa).

Marimekkoa ei olisi ilman Armia. Marimekko kukoisti ja romahti, mutta nousi taas uuteen menestykseen. Armi uskoi unelmiinsa. Arvostan.