Kyllä pitää nyt luetella hyviä asioita, koska niitähän on, vaikka välillä mustasta aukosta ei niitä kovin hyvin näe.
- upea syksy jatkuu, tänään jo viileää kirpeyttä tuulessa. Se voimaannuttaa aina;
- vanhat mökkinaapurit ilmoittivat tulevansa kylään parin viikon päästä – onpa mukavaa;
- eilen jaksoin tehdä omenahilloa, joten pakastin alkaa täyttyä;
- suoritin ruokaostosmatkan keskustassa, kävin kirjastossakin. Pääsin jopa takaisin painavien ruoka- ja kirjakassien kanssa ja hengissä ollaan!
- pesin pyykkiä ja nehän kuivuivat hetkessä syystuulessa;
- saan ystävyyttä ja vertaistukea päivittäin;
- Kiss tapasi lenkillä ihanan Urhon ja molemmat ensin ulvoivat toisilleen, sitten vähän kisailivat, kunnes Kiss ilmoitti olevansa vanhempi ja viisaampi. Urho ei pahastunut. Molemmat olivat onnellisia;
- vielä onnellisempi oli Kiss illalla, kun sai työstettäväksi paahdetun naudanluun. Siitä riittää askaretta moneksi päiväksi:
Paljon miinuksiakin tietenkin on. Vaikka se, että ei jaksaisi odottaa voimien palautumista, juoksemaan pääsemistä, sieniretkiä, museo- ja taidenäyttelykäyntejä, hyvien ruokapaikkojen tutkimista ja ravintolaillallisia ystävien kanssa, autoilua kyläilemään kauemmaksi – niihin on vielä aikaa ja kärsivällisyys ei ole hyveeni.
Pitää vain opetella enemmän mindfulnessia, elämistä tässä hetkessä, kun tästäkin voi nauttia, jos vain muistaa kirjata itselleen ylös noita plussia.