Tänään sadetamineissa tehtiin iltalenkki, myös Kissillä fleecehaalari ja sen päällä sadeviitta. Lehdet alkavat saada ruskan värejä ja ilmakin on vähän viilentynyt. Huomiseksi taas tulossa mukavammat ilmat.
Kun eilen oli ”hyvä päivä” pitkästä aikaa, niin piti siivota. Se tarkoitti sitä, että siivous eteni päivän mittaan pienin askelin. Imuri seisoi vielä yönkin parvekkeen edessä, koska voimat loppuivat kello kymmeneltä illalla. Jos imuri vilkuili minua syyttävästi, niin Kiss vilkuili imuria vihaisesti. Hän vihaa imuria yli kaiken.
Tulihan se parveke aamulla sitten viimeisteltyä ja tänään onkin ollut vähemmän puuhaa. Tein kuitenkin ihanan kesäkurpitsa-peruna-homejuustokeiton. Sillähän pärjään puoli vuotta…
Tuli ihan mieleen monen vuoden takaa yösiivous. Olin juhannusaatonaattona palannut Oslosta työmatkalta myöhään illalla. Talo oli siivoamatta ja seuraava päivä juhannusaatto! Ei sovi meikäläiselle, että aattona enää mitään likaisia töitä tehdään. Siispä siinä kymmenen aikaan valoisana kesäyönä aloin juhannussiivouksen. Muu perhe nukkui ja varmaan naapuritkin, mutta minä pudistelin matot (ihan hiljaa, etteivät naapurit hirmustu), pesin lattiat ja pyyhin pölyt. Ja simsalabim! Aamulla sain herätä puhtaaseen kotiin, lähteä torille hakemaan uusia perunoita ja savulohta.
Mikä ihana vapaus ja hyvä mieli tehdä kotia juhlakuntoon suloisena kesäyönä, kun satakielet helskyttävät ja aurinko ei laske vaan vain käväisee jossain metsän takana pikaisesti. Eilen eivät kyllä olleet tuntemukset ihan tuon kesäyön kaltaisia, mutta kun siivousinto iskee niin taottava on raudan ollessa kuumana. Vaikka tänään juhlat olivat meillä Kissin kanssa siinä, että löhösimme sängyssä ja leikimme herkkujen piilotus-etsintäleikkiä.