Rööperin taikaa ja Italian ikävää

Mihin tulee maalaistyttö, joka asuu Suomen vanhassa pääkaupungissa ja haluaa olla rauhassa? Hän tulee Helsingin Punavuoreen, eli kotoisasti sanottuna Rööperiin.

Rautainen logiikka! Itse asiassa rauhalla sinänsä ei ole paljonkaan tekemistä paikan kanssa. Olen tuntenut olevani retriitissä, syvässä rauhassa ja eristyksissä niin monessa paikassa: Roddinossa, Satakunnan mökin paratiisissa, Kreikan Samarian rotkossa. Tänään vain jotenkin niin helpottaa olla yksin tyttöni ja puolisonsa kodissa Annankadulla. Minulla ei ole mitään ohjelmaa (paitsi huomenna Järnefelt-näyttelyn ihasteleminen Ateneumissa). Ei koiran ulkoilutusta, lääkitystä, hampaiden pesua, leikitystä. En tee edes ruokaa itselleni, vaan syön eilisiä, jotka pakkasin mukaan. Joskus tällainen tauko onkin ihan parasta.

Muuten viikko on ollut odottelua. Nyt kuitenkin vähän tiekartta selkeni, kun TYKS lähestyi. Turvalliselta tuntuu olla ehkä maailman parhaan terveydenhoidon asiakkaana.

Vähän naurattaa, kun tuo kuume yhä sahaa ja välillä olen vallan muissa maailmoissa. Luin juuri erikoista ja erinomaista kirjaa Kesä Amalfin rannikolla ja pienissä kuumehoureissani makoilin päiväunilla Kissin kanssa. Kuulin parvekkeen oven kautta iltapäivän elämää kadulta ja kuinka ollakaan, ajattelin siinä, että ravintolaterassilla siellä katetaan pöytiä iltaa varten, pitänee mennä vähäksi aikaa ja ihailla merimaisemaa sieltä. Niinpä. Hälyt tulivat Turun Puutarhakadulta eikä parvekkeeni alla ole terassia, josta näkyisi meri. Saa kiivetä Kakolanmäkeen ennen kuin pieni pilkahdus merestä ja isoista laivoista näkyy. Mutta miten uskomattoman ihana olikaan se tunnelma. Että pystyin oikeasti visualisoimaan itseni Positanoon tuosta noin vain. Sanomattakin on selvää, että Amalfi on lisätty käyntilistalleni. Se lista alkaa olla aika pitkä.

Amalfin rannikkoa

Listalla on tekemisien lisäksi monta paikkaa. Italiassa niitä on lukuisia, mutta on myös niitä, jotka ovat olleet pakkomielteenä koko ikäni. Afrikka, sen kansallispuistot, upeat eläimet. savanni. Tuntuu, että nämä kaikki asiat kuuluvat minulle ja meille kaikille, jos vain kovasti haluamme.