Tutustutaan pikkuhiljaa uuteen asuinympäristöön. Eilinen suloisenlämmin ilta houkutteli muuallekin kuin Kakolanmäkeen. Iltayhdeksältä laskeuduttiin Auran rantakadulle ihastelemaan vierasvenesataman linjakkaita purjeveneitä ja kuuntelemaan vastarannan jokilaivan kannelta kantautuvaa rokkikonserttia.
Nyt vasta huomaan, miten kiinnostavia paikkoja alajuoksulta löytyy, lähes koko matkalta Turun linnalle asti. Ranta on täynnä kivoja ruokapaikkoja, terasseja veden äärellä ja yllä, yhteys- ja risteilyaluksia eri puolille saaristoa.
Jännittäväksi retken lopuksi noustiin sitten Funikulaarilla takaisin Kakolanmäkeen. Kiss oli totinen koko huikean minuutin pituisen matkan ja minuakin huimasi. Aika kätevä lasikoppi, josta näkee kauas ja voi säästää vähän voimia, jos ei halua kiivetä kiviportaita tai serpentiinitietä ylös. Kuvaa en pystynyt ottamaan, koska koira sylissä se on vähän vaikeaa. Ensi kerralla hän jo uskaltaa istua lattialla katselemassa kaukaisuuteen.
Usein aikaisin aamulla, kuten tänään ennen luvattua rankkasadetta, tarjoamme koirapuistossa erikoisnäytöksiä ympäristössä asuville. Sieltä joko hotellin karuilta parvekkeilta tai lähistön hulppeiden kerrostalojen lasiterasseilta voi ihastella aamujumppaamme.
Emännän X-hyppyjä ja venyttelyä tai ehkä muutamaa jooga-asanaa. Kissin harjoittelua: tasapainokävelyä ja esteen kiertämistä, sivulle tuloa ynnämuuta. Myös emäntä hyötyy koivunrunkoa pitkin taiteilusta; tapana on vähintään kaksi kertaa sekä paksumman että vaikeamman ohuen rungon päästä päähän taiteilu. Nykyisin menee jo sujuvasti meiltä molemmilta.
