Olipa kiva muuttofirma tekemässä sen isoimman työn: kaikki raskaat huonekalut ja muuttlaatikoihin sullomani pienet ja isot tavarat vähän yli tunnissa kaupungin toiselle laidalle! Iranin Kurdistanista teininä Suomeen saapuneella toimeliaalla palveluammattilaisella oli sydämellinen suhtautuminen asiakkaaseen, siis minuun, hyvä huumori ja muutenkin kaikki sujui rennosti ja vauhdilla. Ehdimme vielä keskustella myös päivän politiikasta ja hänen kokemuksistaan vanhasta kotimaastaan, jonne hän ei voi enää palata.
Nyt istun tässä ja katselen ikkunasta kauniita Portsan puutaloja. Olen kuolemanväsynyt. Huoneistossa ei pääse liikkumaan, koska kaikkialla on muuttolaatikoita ja vaatesäkkejä, osiin purettuja huonekaluja ja väärissä paikoissa kärsiviä huonekasveja. Parvekkeelle ei mahdu, koska siellä on oliivipuu ja ulkokukkia, ja myös vääriä kalusteita väärässä järjestyksessä. Ikeasta ostamani keittiökalusteen ”nopea” kokoaminen vei kaksi tuntia ja hermot. Hukassa on kaikesta järjestelmällisestä pakkaamisestani huolimatta lautaset (söin vessapaperilta iltavoileivät), koiran herkut (kävin lähikaupasta ostamassa uudet), juomalasit (join oluen muumimukista).
Kaunista on ja ehkä huomenna saan lähtöpisteen tyhjättyä ja siivottua, joten pääsen järjestämään täällä, sisustamaan ja fiilistelemään omasta ihanasta rauhasta Kissin kanssa. Nyt vielä vähän vaiheessa:
