Taas jaksaa

Yhtenä päivänä en päässyt enää kunnolla sängystä ja illalla sinne oli vaikea kavuta. Aloin epäillä jo että kyseessä on jokin muu kuin rasitusvamma. Asia selvisi ja todellakin rasitusvammaksi ja siitä aiheutuvaksi lihastulehdukseksi, sain lisää Buranaa, kehotuksen olla juoksematta kymppiä lähiaikoina (no nyt ei todellakaan ole mielessä) ja ennusteen, että voi kestää viikkotolkulla. Mutta heti tunsi itsensä terveemmäksi.

Ja kyllä lääkkeet auttavat, sillä taas kävellään ja uidaan. Tänä aamuna oli erityisen hieno hetki. Lähdin taas vieläkin aikaisemmin ja nyt oli tilaa uida. Sen ansiosta, ettei tönitty eikä roiskittu vettä silmille, tohdin uida seitsemänsataa metriä, hidasta nautinnollista vauhtia. Ja tekipä se taas hyvää. SItä oli velaton ja huoleton olo, kun palasin kotiin toiselle aamupalalle (niin, syön kaksi aamupalaa, jos herään aikaisin – muuten alkaa lapa tutista).

Muutakin hyödyllistä sain aikaiseksi, vaikka nyt tuntuu, että paljon jäi tekemättä. Uusin asukaspysäköinnin kesäkuulle. Kävelin koiralenkkien kanssa yhteensä 15 kilometriä. Tein raparperihilloketta pihan tuoreista raparpereista, joita ei näköjään kukaan käytä. Ostin kesäkeittoainekset huomiseksi. Pesin pesukoneessa mattoja. Tilasin muuttolaatikot, koska puolen kuun paikkeilla Portsa odottaa! Port Arthur, Turun maineikkain puutaloalue saa minusta uuden asukkaan – tosin ei puutaloon, mutta melkein.

Uni tulee helposti taas, vaikka minulla on kaksi lämpöpatteria sängyssä. Niilläkin on joskus kuuma, muttei niin kuuma, ettei voisi nukkua näin:

Vähänkö pöhköt koirat