Ihana lämpö

Nyt on kesä! Yliopistonmäessä laulaa satakieli, pihassa kukkivat ruusukvittenit ja morsiusangervot, lämpöä tänään +25.

Takana mukava viikko, alkaen kivasta äitienpäivätapaamisesta. Saaran ja Danin (ihanat lapset, minulle aina lapset!) kanssa syötiin herkkubrunssi tuossa parinsadan metrin päässä Auran rannassa, paikassa Grädda. Gräddalla on muuten puutarhassaan mielestäni kaupungin ihanin ”terassi” eli pihabaari, jossa voi istua ihan joen rannassa isojen puiden katveessa.

Sitten suuntasin Itä-Suomeen. Ystävän mummonmökillä tein vähän pihatöitä ja yhdessä myös kierreltiin kaunista Saimaan tienoota, ihan Ruokolahden kirkonmäkeä myöten, jonne kuitenkaan me eukot emme menneet istumaan Edelfeldtin malleiksi:

Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (Albert Edelfeldt)

Käytiin kalapaikassa nauttimassa ihanaa lohisoppaa ja siellä Ruokolahden puolella idyllisessä Kontion kahvila-leipomo-sisustusliike-paikassa leivoskahveilla. Kaakkois-Suomi näytti kauneimmat puolensa. Nyt kuitenkin on taas ihana olla Turussa. Kyllä minä taidan tästä kaupungista tehdä kiintopisteen, josta singahdella eri puolille maailmaa. Mutta mitään en vanno. Aika ihanaa sekin, että tulevaisuus on auki ja mahdollisuuksia täynnä.

Mieli tekee lähteä uudelleen Itä-Suomeen. Vähän on suunnitelmissa Puumalaa, Punkaharjua ja Savonlinnakin sinnittelee ajatuksissa. Kova kiire kaikkialle ja pitää itseään ihan toppuutella. Kuitenkin kesemmällä taas sinne, kun vähän enemmän on tulevaisuus tiedossa. Tästä kryptisestä lausahduksesta avaudun sitten, kun asiat selkenevät.

Tänään on Lopelta matkustettu Kissin kanssa kotiin ja molemmat olemme väsyneitä. Joten en patista meitä kumpaakaan pitkille lenkeille. Tuossa lähistöllä käveltiin ja koiraparka loppumatkasta tuli perässä eikä höyrynnyt joka mutkaan ja pensaaseen kuten tavallista. Varmasti häntä jännitti myös Lopella se, että pääseekö mukaan. Hänhän oli hoidossa Imatran reissuni ajan, joten ilmassa on ollut pientä loukkaantumisen makua. Juhlistin kotiutumista tekemällä – ei kun polttamalla – pizzan (hyvää se oli vaikka vähän liian rapeaa) ja katsomalla viimeisimmät jaksot Ellen Jokikunnaan Unelmia Italiassa -sarjasta. Ja tietenkin hinku tuohon maahan sai taas puhtia. Nyt jäitä hattuun!