Voi aatonaatonaattoa! Istun pihalla laakeripuun varjossa ja kirjoittelen, lueskelen, kuuntelen hiljaisuutta. Talitintti lauloi tänään maaliskuisesti ja eilen löysin kultatyräkin kukkia tien varrelta. Tuoksuu toukokuulta, kukkapenkissä keväiset sipulikukat venyvät uhmakkaasti kohti taivasta. Onko siis todella talvi alkanut väsyä ja kuihtua pois, koska on talvipäivän seisaus? Näin on mieluisaa kuvitella, mutta sääennusteet kyllä lupaavat, että ensi viikolla on sitä normiviileää: +8 astetta. Mutta tänään noin +17 ja todellakin tässä pihassa, ilahduttavasti auringonpaisteessa vähän enemmän:
Sään hullaannuttamina vedettiin viiden kilometrin lenkki. Käytiin paikallisessa juomassa cappuccinot. Pyysin tomaatti-juustosämpylää, mutta tomaattia ei ollut talossa (!). Mutta tonnikala-vihannessämpylä lämmitettynä oli oikein hyvä ja passeli lounas.
On niin epätodellista istua tässä hiljaisuudessa, kun jossain kansa ajaa ruuhkassa ja räntäsateessa joulua viettämään, kaupoissa soi joulumusiikki ja ihmiset keräävät herkkuruokia tulevaa juhlaa varten. Niin toki täälläkin valmistellaan joulua, mutta kun ei se tähän rauhan tyyssijaan näy mitenkään. Eikä kuulu, ellei avaa Radio Suomea. Kiss myös ihmetteli aamulla, että onko nyt oikeasti joulu tulossa.
Jouluinen mieli tuli Cantores Minores -kuoron joulukonsertista, jonka Hesari striimasi ja tarjosi digitilaajille. Aivan hurmaava kokonaisuus. Vaikka tietenkin parasta olisi ollut saada todistaa tätä paikan päällä. Komeat aikuisäänet, suloiset pienet pojat, joista osa välillä haukotteli ja unohtui katselemaan kirkon seiniä ja kattoja niin, että laulaminen jätti muutaman soinnun väliin. Ooppera-sovelluksen kautta näen myös joulubaletin Saiturin joulu, joka tulee myös Yle Areenasta jonain joulun päivänä. Toisen jouluisen baletin Pähkinäsärkijän olen nähnyt kahdesti ja jos tilaisuus on, niin vielä haluan sen nähdä monta kertaa oopperatalossa.
Kaksi yötä jouluun on…