Talvi Piemontessa 20.11. Arki alkoi

Syksyn värejä lenkkitien varresta

Nyt on ”lomat” lomailtu ja palasin arkeen. Ei ulkona syömistä eikä viinin lipitystä. Pesin pyykiä ja kuopsutin vähän kukkapenkkiä (ai että se olikin pitkästä aikaa kivaa!), kolmen kilometrin lenkki Kissin kanssa. Aurinkoinen päivä on taas tänäänkin, tosin sääennuste sanoo, että illalla saattaa sataa. Lämpöä on +12 astetta.

Sadonkorjuuta harjoitin tänään myös. Kiikuin yläpihan reunuksella oliivipuun kimpussa. Keräsin vadillisen ja nyt pitää tutkia oliivinsäilöntäohjeita. Olen saanut luvan hyödyntää myös pihassa kasvavia maustekasveja. Niinpä keräsin ison kimpun rosmariinia, jota ripotan illalliseni eli uunijuuresten päälle oliviiöljyn ja suolan kanssa. Saksin myös kipollisen isosta laakeripuusta yläpihalla. Oliivipuuta aion yrittää siemenestä kasvattaa Suomessa, kukkaruukussa tietenkin.

Kiss haikailee vieläkin lemmentuskaansa. Minä alan lukea italianläksyjä taas innolla. Kirjoittelen vaikeita ilmaisuja pikkulappuihin ja vihkoon. Kauppalistat yritän tehdä paikallisella kielellä, siinäkin oppii. Äly-tv:n salaisuus ei vielä ihan täysin auennut, mutta täytyykö sitä yleensä katsoakaan? Netin kautta kuulen Suomen uutiset ja katson YleAreenaa ja Maikkarin Katsomoa. Eilen jäin kolmen jakson ajaksi seuraamaan Renny ja Johanna Harlinin elämää. Onpa siinä viehättävä ja fiksu pariskunta, joiden keskinäinen kiintymys paistaa kauas. Eikä elokuvaohjaajan ja -tuottajan elämä todellakaan ole mitään glamouria. Sarjassa on liikuttu aiemmin mm. Kreikassa ja Bratislavassa kuvauksissa, välillä Harlinien kotona Miamissa ja Suomessa Tammion saaressa. Kiva on katsoa, miten pieni perhe pitää yhtä vaikka työ, muutot, lapsi ja koira vaativat aika lailla joustavuutta. Suosittelen.

Pitää aloittaa tällä viikolla Liisan tilaama islantilaisvillapaita. Se onkin jo kuudes vuoden sisällä, kaikki erilaisilla väreillä, mutta samalla ohjeella. Tämä kuudes tulee ihan uudella kuviolla. Niin rentouttavaa!

Tänään ei tullut juurikaan töppäiltyä, joten oma Päivän Moka jää kertomatta. Mutta voin ehkä kertoa pari esimerkkiä tulomatkalta eli Matkan Huonoimmat Vitsit:

Jussi: Hirveästi täällä noita Ausfart-nimisiä paikkoja! Taas tuossakin yksi. Miten kukaan tietää, mikä Ausfartin kylä oikeasti on kyseessä? Kummaa porukkaa nää saksalaiset.
Minä: Mut onhan Puolassakin ainakin yksi Ausfart-niminen.
Jussi: On vai? Mistä tiedät?
Minä: No onhan siellä se Ausfart, jossa on se pahamaineinen keskitysleiri!

(Pahoittelut kieroutuneesta huumorintajusta. Ja siis, Ausfart=kyltti rampille, joka johtaa pois moottoritieltä.)