Taidan aloittaa tässä päiväkirjassa osion Päivän Mokat. Niitä on vähän jo tullut enkä ole muistanut kaikkia mainita. Laitan nyt keräilyerän kahdesta tähänastisesta:
- kohellus päin puomia moottoritien tieveroasemalla
- ostin marketista muka pikakahvia – no se ei ollut pikakahvia, vaikka oli kahvihyllyssä. Se oli sikuria. Ei mene jatkoon kahvipöydässäni.
Eilen tutustuin Roddinon kunnantaloon. Vähän nauratti etukäteen. Lopen kunnantalolla sitä on tullut vietettyä joltisenkin paljon aikaa, valtuuston ja hallituksen sekä lautakuntien kokouksissa. Täällä oli erilainen velvollisuus, kun piti hakea kunnan kustantamia jätesäkkejä. Niitä oli kyllä keittiön laatikossa, mutta väri vaihtui juuri nyt eikä jätteenkuljetusyhtiö huoli väärää väriä kyytiin.
Kiss on nyt rakastunut tulisesti naapurin Enzon Pallino-koiraan. Kissin juoksu alkoi (taas nappiajoitus!) juuri kun lähdettiin matkaan. Nyt lienee juuri se otollisin aika ja kyllä nämä tulisesti lempivätkin toisiaan. Saa olla tarkkana, ettei käy hassusti ja niitä tuliaisia pääse syntymään. Tänään Kiss loikkasi virkeästi kaikkien verkkojen ja pihalaatoista tehtyjen esteiden yli rimpsalle. Onneksi ehdin hätiin.
Tänään käytiin taas supermarketissa. Etsin kiivaasti kynsilakanpoistoainetta, mutta sitä ei ollut missään. Tankkasin pellettejä takkaan, leipää ja juustoa. Tultiin sitten ”omalle” kylälle ja käytiin kahvilla paikallisessa baarissa, josta saa myös vähän kaikkea elintarvikkeista pesuaineisiin. Ja kas, sieltä löytyikin kynsilakanpoistoainetta.
Päivä ovat olleet tosi lämpimiä, eilen jopa plus 18 asteeseen kohosi mittari iltapäivällä. Yöt ovat kuitenkin kylmiä, onneksi on kaksi takkaa, tavallinen ja pellettilämmitteinen. Suomalaiselle makkarin +18 tai +16 ovat vain hyvän unen takaajia, eli nyt ei ehkä joka päivä vielä edes takkaan tarvitse tulta laittaa.
Huomenna ajan Jussin Albaan junalle, josta hän pääsee yhdellä vaihdolla Milanon Malpensan kentälle. Bongattiin edullinen lento Helsinkiin.
Täytyy tunnustaa, että vähän jännittää. Eilen harjoittelimme lumiketjujen käyttöä. Ne olivatkin todella hankalat laittaa päälle, vielä hankalammat poistaa. Itse asiassa jouduttiin ottamaan rengas irti, että ketju irtosi. Minähän en saanut rengastakaan rengasavaimella pois vähäisillä voimillani, kun nehän oli laitettu koneella kiinni tiukkaan. Siksi vähän mietityttää paluumatka. Mutta kuten sanottu, tulevaa on turha murehtia. Mummon pitää vaan nyt harjoittaa mindfullnessia eli läsnäolemista ja nauttia tästä ihanuudesta. Siis oikeasti, tämä paikka on ihana.