Yllämainittu ei ole oma keksintöni, vaan Turun matkailun mainosrepliikki. Eikä mitenkään huono. Mutta kismitti, koska en tänään pitänyt turkulaisesta ratkaisusta.
Turku-päivän päätteeksi järjestettiin suuri ilotulitus. Näin siitä alkuosan, koska se näyttäytyi upeissa väreissä etenkin näin kattoikkunan omaavissa asunnoissa. Ikävää vain, että tämä valoshow ei ollut äänetön, vaan täyteläistä sotasimulaatiota, koska valot syntyivät kiinalaisista raketeista.
En voi enää hyväksyä, enkä edes ymmärtää, miksi kaupunki käyttää rahaa monenkymmenen tuhannen arvosta ”pommeihin”. Saako niitä toimittajilta, jotka elävät kiinalaisista tilauksistaan koko sen kauden, eli kesä ja syksy, kun ilotulitteita ei myydä? Ja miksi tämä ”venetsialaiset” on markkinoitu? Venetsialaisia voi juhlia kokoilla (kukahan nyt vaikka juhannuksena ilotulittaa?), tulilla, kynttilöillä.
Jos kaupunki haluaa juhlistaa, niin näyttävää löytyy, ihan ilman sitä äänimaisemaa, joka niin muistuttaa sotaa ja jota en kenenkään haluaisi tottua kuulemaan. Upea valonäytös ilman räjähteitä on ollut jo kauan esimerkiksi Espoossa juhlistamassa isoja tapauksia, kuten vaikka uutta vuotta.
Tänään Turku-päivä oli meille kaikille kolmelle, minulle ja kahdelle jopa pitkin Eurooppaa lennelleille entisille näyttelykoirille ihan liikaa. Koska iloisuus vaihtui illalla sotaan liittyväksi äänimaailmaksi. Vietimme ajan kylpyhuoneessa kuunnellen tuulettimen ääntä. Se ei vakuuttanut kaikkia kolmea, vaan vaati jälkihoitoa, enkä vielä tiedä, miten jatketaan. Enkä ota vastaan mitään väheksyntiä siitä, miten joku rotu ei kestä sitä eikä tätä. Eläin ja ihminen kantaa genetiikassaan sitä, millä paetaan tai taistellaan. Luulen, että sitä sotaisaa ääntä saadaan jo tarpeeksi ilman valopaukuttelua. Eikä sen tarvitsen sulkea pois isoja visuaalisia elämyksiä.