sanoo taas: eteenpäin! Kun on epätoivon alhossa, niin siitä pääsee mietiskelemällä, kiittämällä siitä, mikä on hyvin (ja ehkä toisinaan siitäkin, mikä on huonosti – joskus nekin johtavat johonkin hyvään), tapaamalla ystäviä, puhumalla puhelimessa maratonpuheluita ja hilaamalla itsensä pystyyn, ulos ja liikkumaan. Ennen kaikkea muistamalla, miten onnekas on, kaikesta huolimatta. Siis tällä kertaa huolimatta siitä, että talokauppa viivästyy, kunnes korjaussuunnitelma on selvä.
Keskiviikkona Turussa. Piti selvitellä asukaspysäköinnin jatkoa, jota en saanut siirrettyä jatkuvaksi nettimaksuksi. Siis tallailin kauppatorin syrjään Monitoriin (muuten aika kekseliäs nimi kaupungin kaikkien mahdollisten palveluiden keskittymälle) ja jonotin 5 minuuttia. Ja kas: taas on autolle paikka, hinta 15 euroa kuukaudessa. Epätoivo talon myynnistä ja remontista haihtui Auran varressa paljolti sen ansioista, että kävellessäni kohti kotia sain hyvän ystävän kanssa jutella taas, vain puhelimessa, mutta silti! Viisaat naiset – universumin (tai Imatran) lahja.
Tarmon puuska tai tarmon palautuminen vaati siis ympäristön muutoksen ja nuo kaikki muut edellä luetellut asiat. Vähän jo alkoi naurattaa ja osin hävettääkin, että masentuu maallisesta. Miksen selviä tästäkin, kun olen kaikesta muustakin selvinnyt?
Poikkesin kotimatkalla Kukka-Kertussa johon tuhlasin taas osan Lopen kunnalta saamastani kukkalahjakortista (ihana kukkakauppa!). Vain itselleni ostin upeita tulppaaneja ja Snow board -narsissikorin (vitivalkoisia, osin vielä nupussa). Ja kun pääsin kotiovelle, huomasin, että kahden oven päässä naapurilla on kukkapenkki, jossa tulppaanit ojentelivat terhakasti jo kymmensenttisiä varsiaan räntäsateeseen ja valkoiset skillat ihan isolla nupulla. Ja illalla koiralenkillä, Piispankadun kurassa, kuului korvia viiltävän kova mustarastaan vihellys lehmuksesta. Se on kevät, totta tosiaan.
Kehystin yläkerran ikkunalle Heli Laaksosen runon huoneentauluksi itselleni. Onhan joka päivä aina uusi alku:
Vein sitten roskapussin Kerttulinkadun roskikseen ja ajelin koirien kanssa takaisin Lopelle torstaina.
Sitä ennen kuitenkin tarmonpuuska sai minut siivoamaan ja vaihtamaan olohuoneen maton uuteen. Sadat sisustusideat vilisivät päässä ja aurinko paistoi keittiöön, niin että tuli ihan kuuma. Kesällä pitää virittää rullaverho tai joku muu, vaikka yleensä en halua aurinkoa sulkea pois sisätiloista. Koirat tukkeutuivat olohuoneen pieneen nojatuoliin, johon aurinko juuri sattui osumaan. Varsinaiset auringonpalvojat.
Kotimatkalla ostin Liedon Alkosta pullon Grillo-punaviiniä, italialaista tietenkin. Suosittelen! Ei ihan kyykkyviiniä mutta edullisimmasta päästä. Illalla vajosin sohvalle katsomaan Teemalta italialaista (yllättäen) Syyttäjä Imma Tataranni -sarjaa. Samalla tein valmiiksi toisellekin koiralle villapaidan tv:tä katsoessani ja sen sekä yhden viinilasillisen jälkeen olin tasaraha. Nukkumaan. Kylläpä uni maistui.
Tänään tarmonpurskahdus vaan jatkui. Siivosin, kävin kuraisen lenkin koirineni. Selvitin netissä rästiin jääneitä asioita. Sovin ostajaehdokkaan kanssa tapaamisen. Suoritin kahvakuulatreenin keittiön lattialla instagramissa seuraamani @ansaivo eli Anna Saivosalmen ohjeilla (kun en enää ole Lopen Gymin jäsen enkä vielä omista turkulaista kuntokorttia). Sitten kunnanvirastoon ennakkoäänestykseen (nyt piti äänestää varsinaissuomalaista, koska Siirsin, siirsin paperini Turkuun). Sieltä sitten naapuriin S-Marketille, jossa Vasemmistoliiton vaaliteltta ja kaikki tutut tyypit.
Niin, kyllä taas vähän kiinni poliittisissa velvollisuuksissa, koska lupauduin yhden lupaavan ehdokkaan kampanjapäälliköksi. Varsin nimellisesti, koska en kovin paljon ole joutunut tekemään. Mitä nyt ne vaalimainosmaratonit. Tänään kuitenkin hauska parituntinen meni sumusäästä huolimatta kuin siivillä. Oli paljon kansaa, vanhoja tuttuja talkoolaisia ja ehdokkaita, kuntalaisia. Tuntui niin kodikkaalta ja rennolta. Ei kuitenkaan siinä määrin, että enää palaisin politiikkaan täysillä. Mutta voimaannuttavaa oli tämäkin. Moni houkutteli huomisillaksi vaaliklubille Riihimäkeen. Hmm, jaksaako vanha? Ei jaksa.