Ystäviä kylässä!

Miten meillä tätä kauheeta selittämistä koko ajan…!

No nyt kyllä saan pyyhkeitä (tai kehuja), mutta julkaisen silti kuvan kysymättä kuvaajalta (joka ei kuvassa) tai kavereilta. Kuvassa maanantain ystävälounaan jälkeinen tuokio. Syötiin perinteinen työkaveritapaamislounas, tällä kertaa eksoottisessa Turussa paikassa Blanco. Sen jälkeen jäi vielä aikaa kuljeksia kaupungilla ja johti sitten tiemme Sokoksen Walo kattobaariin (joka kesällä – taas kesällä – on ihan omaa luokkaansa). Siellä yhden drinksun ajan istuttiin, kunnes toverien juna oli lähdössä. Vähän lyhyeksi jäi tämä vierailu, koska kaikilla ja kaikille oli niin pajon asiaa. Mutta yhteenvetona, elämä Turussa on ollut hurjasti aktiivisempaa kuin ajattelin. Luulin, että siellä Kerttulin vanhassa talossa kudon villapaitoja ja käyn koirien kanssa Auran rannassa vähän tuulettumassa. No eikä ja hui-hai. Näköjään jos ei muuta, niin nenäverisuonet aiheuttavat actionia. Siitähän mummo tykkää!

Tänään oli myynnissä olevan talomme kuntokartoitussessio. Ajattelin, miten kamalaa ja ahdistavaa se voisi olla. No ei ollut. Ihanan rauhallinen ja asiallisen huumorintajuinen tarkastaja ja jo tuttu symppis välittäjämme olivat luomassa tapaamisen perustunnelman. Olin tehnyt kyllä hyvin perustyön, eli kaikki paperit ja ennakkohaastattelut olin täyttänyt ja tulostanut (kunnes printteri sanoi itsensä irti). Apua sain puolisolta, koska ihan kaikkia termejä en sisäistänyt. Kävi ilmi, ettemme kumpikaan sisäistäneet 🙂

Kiinnostunut ostaja oli myös läsnä. Olin niin iloinen, että hän oli realistinen eikä hysterisoitunut siitä, että yhdessä huoneessa lattian alla oli kosteutta. Muutenkin kiva ihminen, jolle mielelläni luovutan vanhan kotini, koska hän tuntui arvostavan ihan samoja asioita kuin itsekin. Ei ilmennyt mitään sisäilmaongelmia, hometta tai muuta vastaavaa, mutta se kosteus pitää korjata ja siitä sitten neuvotellaan, kun saadaan korjaussuunnitelma. Olen hyvin helpottunut, kun tuo neljän tunnin tarkastussessio kuitenkin meni hyvin: rennosti ja hyvää infoa tarkastajalta. Varmasti hintaneuvotteluja seuraa, mutta homma etenee.

Vähän jo kaipaan taas Turkuun, mutta tämä viikonloppu menee vaalihommissa: mainosten jakoa ennen ennakkoäänestystä ja vielä pitää ommella Turun makkarin kattoikkunan verho valmiiksi (ellen sitten laista tästä ja raahaa jo nyt ompelukonetta Turkuun), pakata tavaraa sekä Turkuun että poistoon. Ja ehkä vain nauttia auringosta jota on luvattu sunnuntaiksi.

Unelmista ei saa luopua, pitää siitäkin itseään välillä ihan muistuttaa. Ilman unelmia ei ole suunnitelmia eikä ilman suunnitelmia mikään etene. Suunnitellessani minusta on kiva katsella vaikka tätä kuvaa Amalfin rannikolta, vaikka ei se välttämättä ole se tulevaisuuden koti – mutta vierailulistalla se kyllä on:

Tämän myötä: uskotaan unelmiin (eikun, suunnitelmiin!).