Kreetalla vihdoin

Kato Stalos – ilta rannalla

Aamulla piti nipistää itseään: olenko ihan oikeasti täällä vai onko tämä unta! Totta se on. Eilen, lyhyehköstä lentomatkasta (4 tuntia) huolimatta päivä meni lähinnä matkustamiseen. Kentällä olin varmuudeksi, matkatoimiston ja Finnairin ruuhkapelottelujen takia, jo kolme tuntia ennen lentoa, joka lähti 11.05. Haniassa saimme odotella tunnin matkalaukkuja ja kun tultiin tähän Kato Staloksen kaupunkiin, olikin kello jo melkein viisi.

Pieni pyrähdys paikallisessa supermarketissa, vähän juomavettä ja kreikkalaista jogurttia, yksi kreikkalainen olut. Täytyy sanoa, että täällä ei rahaa kyllä elintarvikkeisiin saa juurikaan kulumaan, on hintataso ihan eri luokkaa kuin Suomessa.

Hotelli on ihan täydellinen, suosittelen ehdottomasti. Pieni Nektar Beach perhehotelli ja minulla tilaa vaikka isommallekin köörille.

Kun kotona sinnittelen kapeassa sängyssä kahden koiran kanssa, niin täällä voisin ottaa pienen kennelin vuoteenlämmittäjäksi. Kyllä on tietenkin nautinto levittäytyä hehtaarivuoteelle nukkumaan. Ja arvaahan sen: nukuin tietenkin visusti kapealla toisella puoliskolla…

Ilma on lempeä, lämpöä 23-25 astetta. Tuuli on kova ja meri pauhaa parvekkeen edessä. Se ääni rauhoittaa ja herättää kunnioitusta. Aamu-uinti aalloissa sai jäädä, sillä punainen lippu hulmuaa rannalla varoittaen menemästä veteen: tuuli on uimareille nyt vaarallisen voimakas.

Tämän päivän käytän ”oleentumiseen” ja ympäristön tutkimiseen kävellen. Aamulla on aikainen herätys, sillä Samarian rotkon vaellukselle lähdemme klo 5.30. Suunnitelmissa on keskiviikkona pyöräillä lähikylissä ja torstaina jälleen vuorille vaeltamaan. Apua, päivät hupenevat käsiin!

Ainiin. Se jogurtti meni sitten parempiin suihin. Pitihän minun kutsua pihan laiheliini iltakylään:

Kreikkalainen kissa syö kreikkalaista jogurttia kreikkalaisella sohvalla