Lankalauantai koronassa

Lankalauantain nimi tulee siitä, kun ennen muinoin lampaan villasta kehrätyt langat värjättiin kasviväreillä näihin aikoihin. Meillä ei nyt harjoitettu värjäystä. Aika leppoisa päivä. Aamulla koirien kanssa tutulla Kittilänmäellä, josta ainakin mustakoira Kiss riemastui hupsuuteen asti: vihdoin sai juosta polkuja ja hiekkakuoppaa, hypätä palkkion toivossa isolle kivelle. Ja vanha puukin muistettiin: sana ”kierrä” toimi hyvin ja tyttö suoritti puun kiertämisen hurjaa vauhtia. Minulla pitäisi olla vuorokaudessa noin 6 tuntia enemmän, että voisin tämän karvakasan väsyttää.

Tein lihansyöjälle karitsanjauhelihamurekkeen. En kylläkään pystynyt pistämään kättäni siihen taikinaan, vaan lihansyöjä sai viimeistellä murekkeen uuniin. Vatsaa väänsi koskea pienen lammaspoikasen jäämistöön. Vaikka oli kuinka suomalaista ja luomua. Parsarisotto valkoviineinimaustettuna oli kyllä mieleni mukaista. Ja vielä parempaa oli oikein kunnon floridalaisohjeella tehty Key lime pie -piiras. Kondensoitu maito, keksimurupohja, iso määrä limettejä mehuna ja raasteena. Miten tässä nyt niin kävi, ettei kuvaa ehditty ottaa… Jos kiinnostaa kuolata, niin kyllä siitä tuli juuri tällainen: https://www.meillakotona.fi/reseptit/limettipiiras-key-lime-pie

Turvavälejä kunnioittaen nuoriso kävi piknikillä terassillamme:

Riitu lellittelyn kohteena ja Kiss on kateellinen

Katsoin ensimmäistä kertaa Cherbourgin sateenvarjot -elokuvan kokonaan. Aiemmin sen tyyli ei oikein uponnut. Kimmoke uusintaan tuli kuitenkin elokuvaa edeltävästä dokumentista, joka kertoi musiikin tähän leffaan säveltäneestä, sanoisinko musiikillisesta nerosta, Michel Legrandista. Hän oli kriitikoiden parjaama ensin, mutta ylsi musiikillaan kolmeen Oscariin, kokeileva ja rajoja rikkova uudistaja.

Kyllä filmi teki tehtävänsä. Sain itkeä ihan valtoimenaan kaikkea, elokuvan surullista draamaa ja omia menetyksiä, lähinnä nyt hyvän ystävän poismenoa. Se oli puhdistavaa. En tiedä, mitä psykologia tästä sanoo, mutta ei se niin kiinnostakaan. Elokuvassa kaikki meni väärin lopussa: rakastunut pari ei väärinkäsityksen astuttua kuvaan loppujen lopuksi saanut toisiaan; elämässä eivät asiat loksahda niille paikoille, joita olemme kuvitelmissamme niille varustaneet. Luopuminen on niin vaikeaa.

Iloa on kuitenkin. Hyvän ystävän lahjoittama Maaret Kallion muistikirja kehottaa kirjaamaan joka kuukaudesta ja viikosta voimaannuttavia (ja myös voimia syöviä) asioita. Maaliskuussa voimat olivat kovilla, kun sain tiedon Helenan kuolemasta. Pienen Eeva Hilda Marian ilmaantuminen vanhempineen tallenteeseen ja tänään vielä whatsapp-videopuheluun toi ylitsepursuavaa iloa tähän taloon. Kun vielä pian saisi tuota aarretta pitää sylissä…

Lapset terveitä, kaikki kolme. Bonuslapsillakin vaikeuksien keskellä tasaisen hyvää. Sisko soitti. Aila-ystävä soitti. Pari muutakin hyvää ystävää ovat antaneet kuulua itsestään (pusut heille). Saldona sanoisin, että ihan hyvä lankalauantai.