Päässä surisee

Puro on vapautunut jääkuorestaan

Vaalien siirto on mielenkiintoinen juttu. Ensinnäkin käydä uurnilla lähes juhannustunnelmissa, luulisi innokkaita äänestäjiä riittävän. Myös hengähdystauko on paikallaan, kevät on aina muutenkin kiireistä niillä jotka ovat töissä, valtuustoissa ym. Tilinpäätökset, rekrytoinnit, projektien loppuunsaattamiset ennen kuin kesälomat sulkevat Suomen. Nyt Suomen sulkee korona, mutta vaalit tulevat suloisen suven juhlan alla. Mahtavaa!

Hengähdystauko on tämä pääsiäisen aikakin. Kevään alkaminen, kristikunnan – ainakin katolisen – suurin juhla. Pidän pääsiäisestä. Olen käynyt Imatralla ortodoksitsasounassa pääsiäisyön messussa. Se oli sanoinkuvaamattoman juhlavaa ja kaunista. Väitän ettei luterilainen kirkko tarjoa yhtä upeaa musiikki-taide-tunne-elämystä.

Hengähtää myös liikkumisrajoituksia vastustanut osa suomalaisista. Perustuslakivaliokunta ei antanut sympatiaa rohkeille rajoitteille. Media vouhkaa, miten iso tappio tämä oli hallitukselle. En yhtään usko, että se on hallituksen tappio. Se oli varmasti odotettavissakin, meidän perustuslakimme on tiukka eikä taivu samaan kuin vaikka Espanjassa, jossa vuosi sitten jo piti olla todistus ulosmenon tarpeellisuudesta. Myös opetusministeri Saramo twiittasi samaa: ei yllättänyt. Joten laki varmaan tulee uudelleen toisessa ja lievemmässä muodossa parlamenttiin. Tappio tämä taisi enemmänkin olla suomalaisille, sillä 2-3 viikkoa sulkua olisi ehkä voinut viedä meidät turvallisempaan kesään.

Mutta kuntosali meni säppiin kahdeksi viikoksi. AVI tuhoaa siis hauikseni ja vatsalihakseni, hävetköön! No, oikeasti kaksi viikkoa sinne tänne on ihan sama. Kuntoilla voi kotonakin ja juokseminen pitkin teitä on ihan ilmaista. Lihas kasvaa kuitenkin levossa, ei rehkinnässä. Joten hengähdystä tälläkin saralla.

Lähtikö lapasesta?
Hernepelto on jo hyvässä mallissa keittiön ikkunalla

Kun nyt ”hengähdän”, tulee suunniteltua kaikkea innolla. Pihaa, kirjoittamisia, kaukana toivottavasti siintäviä matkoja, pientä remonttia, isoa remonttia. Tein kuitenkin huomion, joka toimikoon varoituksena kaikille joilla samanlaista yltiöpäistä tulevaisuuden suunnittelua veressä. Se huomio on seuraava: älä koskaan lue illalla sängyssä uutta puutarhalehteä tai sisustuksesta, kasvattamisesta tai pihan uudistamisesta kertovaa kirjaa! Viimeisen Viherpihan ja Unelmien Talo & Koti -numeroiden kanssa vietetyn tunteroisen jälkeen valojen sammuttamisesta lähtee mieli entistä hurjempaan laukkaan. Päässä surisee siemenpusseja, multakuormia, kivituhkaa ja kevätruiskutuksia. Heittelehdin levottomasti väsyneenä pohdiskellen, mitä taimia tulisi hankkia, mistä päästä eroon, miksi päästin peurat taas syömään atsalean ja luumuntaimet, vaikka varastossa oli verkkoa ja huppua jos jonkinlaista. Onko puutarhani (puistoni?) niin valtava, etten muista, mitä sinne olen sirotellut? Ilmeisesti.

Nyt pari yötä valvottuani (kolmeen ensin, seuraavana kahteen) olen järkevä ja luen vain Tommi Kinnusen ankeahkoa vaikkakin hyvää Neljäntienristeystä. Se kertoo menneestä. Välttelen Mari Mörön jo lukemiani kirjoja jotka kutsuvat seireenin äänellä sängynpäädyn yläpuolella hyllyssä: ”Kukkasillaan” ja ”Kukkanuottasilla”. Niistä ei hyvä seuraa.

Kiuru, lehmä ja Sussexin herttuatar

Aikuisuus on muuttunut monella tavalla. Ennen vanhaan (miten inhottava ilmaus, jonka vain tätimäinen täti voi sanoa) aikuiset olivat, tai ainakin heidät miellettiin näin, järkeviä, kokeneita ja viisaita. Myös jossain määrin hillittyjä. Kuriton sukupolvi oli niitä nuorempia, alle kolmikymppisiä tai peräti ihan pentuja.

Asetelmat ovat muuttuneet. Noloa oli ennen (minun ”ennen” siis) se, että vanhemmat olivat vanhoja, huonosti pukeutuneita tai niillä oli vanhanaikaiset etunimet. Häpesin murrosiässä suuresti, kun omien vanhempieni nimet eivät olleet Pirkkoa, Katria tai Penttiä, vaan Hilda, Tauno, miten kamalaa. Nyt muuten pojantyttäreni yksi nimi on Hilda. No se ei kuulu tähän. Vanhemmat nolouksistaan huolimatta – niistä vielä palaan isommalla vaihteella- olivat auktoriteetteja ja ymmärtäviä ihmisiä.

Toki nytkin olen lapsieni silmissä nolo. En osaa (oikeasti en viitsi) määritellä telkkarin kanavia tai päivittää nettiturvaani; en erota Ellinooraa, Eveliinaa tai Sannia toisistaan ja sen sellaista ikävää. Mutta aikuiset! Tuolla, josta yritän pysyä erossa, ne nokkivat ilman mitään häveliäisyytta kansanedustajia ja kuninkaallisia, ihan ketä tahansa, ja niin huonostikasvatettuun tyyliin.

Yksi haukkuu ministeriä lehmäksi ihan julkisesti, eikä edes kadu sitä. Joku tiesi Brittihovia kuohuttaneen Meghan Marklen ja prinssi Harryn haastattelun jälkeen kertoa HS:n kommenttipalstalla, että Meghan on ihan myrkyttänyt prinssin mielen, prinssi tekee mitä tämä noita tahtoo ja miten ilkeä tuo herttuatar onkaan… En ihan tiedä, miten lähellä herttuatarha tämä kommentoija onkaan, koska sisäpiirin tieto tuntuu todella raskaalta. Ilmeisesti kuitenkin hän on ihan perheystävä, koska TIETÄÄ noin paljon. Mutta ihan sama. Miten aikuiset alentuvat tällaiseen, joka kuulostaa teinien nettikiusaamiselta? Ja teinien nettikiusaaminen ei ole mitenkään kevyt asia. Missä on itsekunnioitus, pelko muiden myötähäpeästä, tai edes muiden kunnioitus? Asiat voi sanoa napakasti, mutta ”lehmä” tai ”noita” eivät liene napakkuutta?

Itse yritän nyt vähän pysyä poissa somesta. Olen huomannut, miten siellä esitetyt asiat iskevät suoraan suoneen. Häpeän jo nyt suunnittelemiani kommentteja, joita en onneksi toteuttanut.

Olen tutkiskellut vihaa ja tyytymättömyyttä. Ne ovat lähellä toisiaan, mutta todellisuudessa aivan eri planeetoilta. Viha ei johda hyvään, tyytymättömyys voi usein saada aikaan parannuksia. Mutta jos filosofoin edelleen, asia ei ole suinkaan näin mustavalkoinen.

Tiedän ihmisiä, jotka ”vihaavat” asioita. Yksi entinen työkaveri vihasi urheilua, formuloita, homejuustoa, lohta, vain muutamia mainitakseni. Tiedän myös ihmisiä, jotka vihaavat rap-musiikkia, väärin ja liian radikaalisti pukeutuvia julkkiksia, Mikko Leppilampea, Leif Lindemania, Tuure Kilpeläistä, Ruben Stilleriä…

Erikoista, miten paljon joku uhraa energiaa tälle ”vihaamiselle”, sillä eihän se oikeastaan ole vihaa, vaan suvaitsemattomuutta. Mikä hirveä tuhlaaminen omien voimien ollessa tarpeen kaikkeen ihan muuhun! Vihaaminen näin voimakkaasti tuo mieleen, että tämä henkilö oikein kuluttaa aikaansa miettimällä, miten hirveitä sen inhon kohteet ovatkaan. Mitä järkeä?

En ole mitenkään vapaa tästä vastenmielisyyden vaalimisesta. Kun kuitenkin vähän olen jo oppinut (huomattavan vähän) analysoimaan tunteitani, niin voin todeta, että on hyvin vähän asioita ja ihmisiä, joita vihaan.

En oikein edes tiedä, miksi näin on, mutta on esimerkiksi artisteja, joita en menisi kuuntelemaan keikalle, mutta en vihaa, vaikka väistelen. En niin mielelläni kuuntele Anna Puuta, Suvi Teräsniskaa tai Pauli Hanhiniemeä – Anna Puun laulut ovat omituisia eikä niissä ole mitään kivoja sävelkulkuja; Suvi Teräsniska tuntuu tv-esiintymisten perusteella kylmältä kovikselta (mielikuvani harvoin osoittautuvat vääriksi) ja Hanhiniemen ääni kuulostaa ylimieliseltä, kuten tyylinsäkin, jota olen päässyt katsomaan keikalla. Myös Johanna Kurkela, jonka ääntä ylistetään huilumaiseksi… Uh, ei-ei-ei! En nauti hymistelevästä henkevyydestä tai hänen huokuvasta eteerisyydestään. Laulussa pitää olla voimaa, joka joskus muuntuu herkkyydeksi. Enkä tykkää Elastisen tyylistä vaikka monesta kappaleesta kyllä. Siihen lienee syynsä pari vuotta sitten ilmi tulleesta kohusta, josta ei sen enempää, mutta yleensäkin alati hymyilevä artisti on epäuskottava. Samasta syystä karsastan toisaalta hienon uran tehneen Arja Korisevan esiintymistä: hän kikattaa ja nauraa, tai teki sitä ainakin aikoinaan, koko ajan, siis ihan liikaa. Nauru on tärkeää, mutta sen uskottavuus kärsii jos nauretaan kaikelle.

Tämä tästä. Mistähän tämä siis oikein lähtikään? Varmaan siitä, että halusin selittää. Selittelyhän on poliitikolle jo sitä lähtölaskentaa, vai kuinka? Siitä piittaamatta, ihan vain lukijoille (niille kolmelle?) tiedoksi.

Valtuustossa

Leppoisasti valtuuston kokous keittiöstä käsin

Tulipa yritettyä – ja taas tuli nokkiin! Kaavaesitys mökkialueeksi Lopen suurimman erämaajärven Punelian ja Sakaran rannoille oli listalla. Kuulemma koskaan ei kaava ole valtuustossa mennyt nurin. Miksi ihmeessä? Herran pelkoa vai saamattomuutta, liian hankala asia käsitettäväksi? Myös aiempi Ojajärven kaava meni sukkana läpi viime vuonna, ei sitä vastustaneet ketkään muut kuin osa vasemmistosta ja vihreät. Mökkirakentaminen vie Punelialta viimeiset vapaat rannat ja muuttaa eläimistön ja myös veden luonnontilan erilaiseksi. Luonnon kannalta katsoen Punelia ei kestä enää rakentamista. Veden laatu on jo nyt muuttunut huonommaksi.

Vihreän valtuutetun Satu Pirttilän kanssa sovimme, että hän esittää kaavan hylkäämistä ja minä kannatan. Otin esille epäilyni kaavaselostuksesta: erittäin sekavaa ja epäluotettavaa. Virheitä faktoissa, kaavoittajan välinpitämättömyyttä tai huolimattomuutta korjata ne uusitussa versiossa. Myös kunnan etu jää hämäräksi. Loppi kannustaa kesämökkien muuntamista ympärivuotisiksi, mikä onkin tärkeää nyt etätyön ja vakinaisten asukkaiden kuntaan houkuttelun kannalta. Nykyisin mökit jo tehdäänkin aivan muulla muotilla kuin aikaisemmat hirsisaunamökit tai pikkuiset mummonmökit. Nykyisin puhutaan jo enemmän huviloista, kaksikerroksisista, parinsadan neliön villoista.

Mitä velvoitteita Punelian mökit tuonevat seuraava kahdenkymmenen vuoden aikana kunnalle? Infraa, koulukuljetuksia – ja ovatko verotulot uusista asukkaista mitenkään arvokkaita kun vastuut kasvavat ja luontoalue hukataan?

Kuntamme ratsastaa paljon upean luonnon tarjoamisella markkinoinnissaan. Luontomme onkin ainutlaatuinen ja lähellä. Lopen strategiassa huomaan kuintekin nyt (parempi myöhään, kun valtuustokausi vetelee viimeisiään!) ison puutteen. Strategia lähtee kuntalaislähtöisesti siitä, että asukkailla on mahdollisuus nauttia luonnosta. Mielestäni pitäisi avata tätä strategiakohtaa siten, että upea luonto tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden suojelemista ja säilyttämistä. Vain näin voi asukaskin nauttia luonnosta ja viihtyä – kun luontokin on turvassa ja viihtyy.

Äänestykseen meni. Hylkäämisen puolesta 13, sitä vastaan 14. No, yritetty on. Mietityttää se, etteivät kaikki vastaan äänestäneistä tulkinneet olevansa luontoarvoja vastaan. Minkähän puolesta he sitten olivat? Kaavoitus hyödyttää UPM-yhtiötä, joka maat omistaa. Mökkiasukkaan rakennuslupa on hylätty tällä alueella, mutta iso yhtiö näköjään saa tehdä mitä haluaa. Miksi?