Tallinnaa herraseurassa

Hei, me syödään hyvin!

Impulsiivireissu Tallinnaan! Ja piti mennä kaksin, mutta sitten matkasta sukeutuikin Lapsi mukana -matka, kun 5-kymppinen bonuslapsi tuli mukaan. Ja hyvä kun tuli – meillä oli hillittömän hauskaa. Ja myös hyödyllistä. Puhuttiin paljon asioita, joita olisi pitänyt jo aiemmin puhua. Naurettiin ja itkettiin. Mutta ennen kaikkea: nautittiin!

Itse karkasin (tietenkin) heti hotelliin majoittumisen jälkeen yksin kaupungille. Minulle on kaikista mieluisinta kulkea omia polkuja ja fiilistellä, katsella ja istua vaikka kirjan kanssa jossain rauhassa, samalla tarkkaillen ihmisiä, maisemia, ympäristöä. Etsin kuitenkin pinnallisena ihmisenä myös itselleni kauneutta. Aikani kuljeksittuani, kun ensin aiempi pedikyyripaikka osoittautui suljetuksi, löysin sokkeloiselta kujalta jalkahoitolan. Uudet kauniit kesävarpaat ja lakatut varpaankynnet sain runsaan tunnin lekotellessani hoitotuolissa. Ihanaahan se on, kun joku hieroo jalkapohjia ja varpaita! Samalla sain venäjän kielikylvyn, sillä pedikyristi Marina oli venäläinen ja kun hänelle selvisi, että osaan kieltä, alkoi juttua tulla (niin että mukaan ottamani kirjan lukemisesta ei tullutkaan mitään, eikä haitannut). Siinä käytiin kaikki läpi. Se, miten korona oikeastaan venäläisen käsityksen mukaan ei ole yhtään uhka, vaan vain niin kuin flunssa (nyökyttelin tietenkin, ei näistä asioista kannata alkaa väittelemään sen kerran kun saa jutella rakkaalla ulkomaan kielellä), ja miten vanha äiti 82 vee haluaisi tulla Siperiasta käymään, mutta nyt ei rajoitusten vuoksi pääse; ja miten ihanaa on hoitaa puutarhaa, miten kirsikka ja omena kukkivat ja salaatit ja perunat kasvavat silmissä ja kaikkea tuota niin joka kansallisuudelle yhteistä. Oikeasti olin aika poikki hoidon jälkeen, sillä keskittyminen venäläiseen puhetulvaan vaati kyllä runsaan määrän energiaa.

Energiavajaus sitten täydennettiin bonuslapsen suosittelemassa ravintolassa Rataskaevu 16:ssa. Ja hyvät hyttyset, kylläpä olikin melkoinen löytö! Harvoin olen syönyt niin hyvää ruokaa ja saanut niin hyvää palvelua. Eivät sanat riitä kertomaan, joten en ala kuvailemaan. Mutta sen kerron, että pitkän kaavan mukaan syötiin, alkupalat ja lämmin ruoka, jälkkärit ja juomat kohdistettuina ruokiin. Ihana tarjoilijatyttö oli yhtä aurinkoa ja hauskuutti meitä jutuillaan. Hän pompahti ilosta ilmaan kun annoimme hänelle ruhtinaallisen tipin poislähtiessämme, ehkä 20 euroa oli ylilyönti ja hänen päivänsä pelastus, mutta totta totisesti hän sen ansaitsi. suosittelen siis kaikille Tallinnaan menijöille ravintolaa Rataskaevu 16!

Korona oli hiljentänyt Viron. Jo laivalla oli tyhjää ja väljää. Tallinnan kaduilla myös. Siellä ei näkynyt muita turisteja kuin suomalaisia, tietenkin oman maan eestiläiset ja venäläiset kuitenkin näkyivät katukuvassa. Hyvin oli huolehdittu hygienia-asioista. Käsidesiä ja etäisyysohjeita oli joka paikassa. Ottaisipa Ruotsi oppia!

Niin hyvä mieli jäi matkasta. Ja kun Konsta ja Rauni olivat hoitaneet karvaisia kotiinjääneitä, niin oli ilo tulla takaisin kotiin. Matti Nykäsen sanoin: Elämä on laiffii!