Hyvää mittumaaria!

Juhannusruusuja hain taas tutusta salaisesta piilopaikastani keskeltä metsää. Siellä rehotti yhä isommaksi kasvanut juhannusruusupensas, ja nyt on kukkia kaikkialla talossa – jopa vessassa!

Aamupäivällä kävimme Ojajärvellä uimassa, siis minä ja koirat uitiin. Lempeän lämmin vesi, hiljaiseloa ja seurana telkkä-äiti tai -isä kolmen poikasensa kanssa.

Hiljainen ja rauhallinen juhannus. Ei tule vieraita eikä mennä vieraisiin (siis ei vieraisiin eikä vierailulle) 🙂 Istun terassilla ja odotan, että muillekin kuin itselleni tulee nälkä ja saan laittaa grillikatoksen hiilet kuumenemaan. Ahkeroin kannullisen sangriaa,  vesimelonisalsan ja salaatin, aion paistaa halloumia ja keitetään uudet naapurista haetut perunat. Miten nautinkaan tästä rauhasta.

Kuopus Paavo täyttää tänään 27 vuotta. En voi ymmärtää!

26 vuotta sitten:

Ja nyt:

Luen aivan outoa esikoisromaania, Riikka Suomisen ”Suhteellisen vapaata”. Se on hyvin kirjoitettu ja sisältää paljon kadehdittavan teräviä lausahduksia, sellaisia haluaisin itsekin tuottaa. Kirja on kuitenkin ytimeltään parisuhteen kyseenalaistamista, tai oikeammin koko elämän jatkuvan suhteen. Suomisen mukaan ihmissuhteen vuoksi neuvotaan tekemään töitä, mutta miksi? Jos muutaman vuoden jälkeen alkaa tuntua siltä, että ei nappaa, miksi pitää parisuhteesta tehdä muukalaislegioona, jossa jaksamisella ja temppuradalla selviämisellä pääsee kvantitatiiviseen maaliin (eli 40 tai 50 vuotta yhdessä), mutta kvalitatiivinen tulos ei kiinnosta ketään. Kun uusi normaali on, että esimerkiksi työelämässä ei monikaan pärjää, vaan vaihtaa työpaikkaa tai sairastuu, uupuu. Parisuhteessa tällainen katsotaan ohi, sehän ei kuulu luterilaiseen elämänmenoon. En nyt puhu omasta tai omista suhteistani, joita on ollut, mennyt ja on, mutta kyllä vähän kallistun samaan. Eikö olisi jo aika uudistaa ajattelu tässäkin asiassa? Voisiko ihmisistä näin tulla onnellisempia?

Hyvää juhannusta näissä mietteissä ja ilmankin näitä! Isänmaallinen ja perusporvarillinen tunne kyllä valtaa nyt myös perusvasemmistolaisen mielen: oma maa, oma koti, omanlaisemme kesä…