Kohti vappua

Taas päivä pulkassa. Sadetta ja mustarastaiden meteliä, tulppaanit nousevat sinnitellen, vaikka yöllä on taas luvassa pakkasta.

Tänään sain hoitoa jumittuneeseen niskaan. Hartiat eivät tykänneet siitä, että selasin ja kirjoitin, korjasin ja mietin tarkastuslautakunnan arviointikertomusta pitkälle lauantaiyöhön, vielä sunnuntai-illan ja maanantaina pidimme etäkokouksen netin kautta – siinäkin ergonomia hukassa, kun keittiön pöydän äärellä istun. Hyvä lautakunta meillä, työ sujuu leppoisasti, vaikka kaikkein parasta olisi olla kasvotusten, tietenkin. Mutta hyvin me vedettiin. Työtä riittää vielä runsaasti, joka viikko käydään vielä vuoden 2019 kuntavuotta läpi ennen kuin saamme luovuttaa arvioinnin kunnanvaltuustolle.

Aamulla juoksin sen tavanomaisen vitosen, joka tuntui ensimmäistä kertaa helpolta, ei tarvinnut kävellä. Talvivaatteet siirsin pois, sillä nyt on kevät jukopliut, vaikka räntää sataisikin.

Ruotsin toimintaa pandemiassa en käsitä. Suomalainen toimittaja kirjoitti Hesarissa kokemuksiaan, joista olen jo muutenkin kuullut. Ruotsalaisethan eivät halua pilata tunnelmaa. Kuolleista vanhuksista ei puhuta, sosiaalista välimatkaa ei noudateta, kaupungin puistoissa ja terasseilla toimitaan kuin mitään erikoista ei olisi meneillään. Näin toimittaja Hagert kirjoittaa:

”Ruotsalaiseen keskustelukulttuuriin ei kuulu suoranainen erimielisyyden esittäminen. Ruotsissa vallitsee samanmielisyyden vaade. Siihen kuuluu, että oma vastakkainen mielipide pitää pystyä esittämään niin, ettei se luo säröjä ilmapiiriin.

Käytännössä se tarkoittaa yhdenmukaisuuden pakkoa. Ruotsissa on tärkeää rakentaa harmoniaa ihmisten kesken. Siihen ei kuulu epämiellyttävien totuuksien kertominen. Koska korona on näkymätön, katseen kääntäminen on helppoa.

Tänä aikana se tarkoittaa sitä, ettei maan poikkeuksellista linjaa saa kritisoida. Ruotsissa ei ole ollut tapana kritisoida asekauppaa diktatuurien kanssa tai maan epäonnistunutta integraatiopolitiikkaa. ”

Ja vielä: ”Ruotsin koronapolitiikassa tiivistyy ruotsalaisten ekseptionalismi, eli ajatus maan ylivertaisuudesta muihin nähden. Vaikka muu maailma toimii koronan suhteen yhtenäisesti, Ruotsin ei tarvitse. Koska täällä koronatilastoissa ovat yliedustettuina ulkomailla syntyneet, on se vain vahvistanut ruotsalaisten käsitystä, ettei tauti vaikuta heihin kuin muihin.”

Myös suomalaisen sairaanhoitajan kirjoitus viikko sitten veti kylmät väreet selkään. Hoitaja sanoo, että Ruotsi on uhrannut vanhukset toimenpiteillään. Laumaimmuniteetin tavoittamiseksi ilmeisesti siis heikot (ja muuntaustaisetkin?) poistuminen vahvuudesta vahvistaa vain jäljelle jäävien mahdollisuuksia.

Talous edellä? Tämä ei ole se kansankoti, jonka olen kuvitellut. En haluaisi ajatella näin, mutta onko mukana ylimielisyyttä, herrakansan itsetietoisuutta ja pelkoa tunnustaa, ettei kaikkea ehkä ole hoidettu kuitenkaan loistavasti? Sieltä päin ei ole kovasti kuulunut sanomaa terveys ennen kaikkea, mutta voihan olla, ettei Suomen uutiskynnys ylity moisilla lausunnoilla.

Tutkimaan siis vaikka Dagens Nyheteriä, joka ilmeisemmin on asialinjalla ja kyseenalaistaa, Expressen ei sensaatiohakuisuudessaankaan ehkä niin paljon.

Vappusimat kuitenkin tehty, munkit tilattu. Vappuaamuna loppilaiset vasemmistopuolueiden edustajat viemme kunniatervehdyksen punaisten muistomerkille kirkonkylälle, pienellä joukolla ja ilman puheita. Toivotaan, että vappu sujuu rauhallisesti eikä korona tai muu ikävä saa valtaa vaan nautitaan rauhallisesta vapusta kotosalla, muistaen työn sankareita, kevättä ja ylioppilaita.