Valivalivali…

Näinä ankeina aikoina olen tehnyt huomioita, jotka eivät mairittele kohteitaan. Huomautan, että olen itsekin valittanut pienistä ja merkityksettömistä harmeista ja tehnyt sen ehkä vain keskustelun aloittamiseksi. Mutta nyt meillä on koleran kaltainen kulkutauti, poikkeustila, karanteeni, kuolemanpelkoa lietsova tautitilanne. Siitä huolimatta olen tyrmistyksellä huomioinut muutamia aika erikoisia valittajakategorioita. Todennäköisesti kuulun itse näistä vähän jokaiseen, mutta silti…

VANHAT SEDÄT

Noin seiskakymppiset miespuoliset. Kiristelevät suupieliään ja kuittailevat, että nää pikkulikat, ei hyvänen aika mitä osaamattomuutta, mitä ne muka nyt osaavat, eihän niillä ole mitään kokemusta! No ei olekaan. Kysyn vaan, onko Zyssellä tai Väyrysellä/Niinistöllä tai ikätovereillaan kokemusta pandemiasta. Mielestäni hallitus on ollut tilanteen tasalla ja tilanteessa on tullut yllätyksiä, joihin seiskakymppisetkään eivät olisi voineet varautua. Sedät, hold your horses!

KITISIJÄT

”No ai että, kun mun elämä meni sekaisin! Lapsia pitää vahtia, että tekevät kouluhommat. Kaupassa pitää käydä ja perheelle vielä ruokaa, vaikka itsellä netin kautta työt huutaa. Ja hitto, kun naapuri tuli vastaan ja oli 1.40 senti etäisyydellä. Ei sais! Kyllä ottaa pannuun. Miksei kukaan arvosta mun kärsimystä!” No voisun, olisiko isompia asioita, joista kehtaisit itkeä? Vastaan näille: onhan aina vaihtoehtoja. Esimerkiksi hengityskone. Repikää siitä.

YRITTÄJÄ

”No hitto, kun mä olen se tärkein lenkki kunnan taloudessa. Minua ei kuunnella eikä tulla ostamaan minulta tuotteita! Valtio ei kerta kaikkiaan sosialismihöyryissään tue tarpeeksi yrittäjää! Tai tukee vääriä yrittäjiä, prkl.” Vastaan: katso edellinen kappale.

OPPOSITIO

Mitä hittoa! Hauska kuulla, että siellä sitä kokemusta ja tietoa on, päinvastoin kuin hallituksessa. Koska sillä elvistellään. Nekin, joilla ei ole minkäänlaista hallitus- tai ministerikokemusta, ei nimiä. Olen kuitenkin iloinen, ettei meillä ole nyt hallitusta, jota vetää Sipilä tai Stubb. Ei tirautella kyyneliä eikä tehdä isoja performansseja tehdyistä toimenpiteistä. Mennään vaan rauhallisen asiallisesti tilanteen mukaan. Luotan ja kannustan.

SILITYS

Missä viipyy silitys? Kannustus ja myötäolo? En ole paljon, jonkun verran kyllä, huomannut. Itse saan silitystä tovereilta ja läheisiltä, mutta puutteessa olen. Toivoisin itse voivani antaa osani tähän. Olen vähän hukassa, mutta kosketus, halaus, vaikka virtuaalinenkin, pelastaa päivän.

 

Kevät tekee temppujaan

Mustarastas laulaa. Se laulaa lujaa. Viiltävä huilu läpäisee pään ja tekee olon levottomaksi. Minulla on koneen näytöllä keskeneräinen kunnan arviointikertomus. Se ei etene, koska kevät tekee temppujaan ja sekoittaa pään. Ajatukset ovat milloin missäkin, usein tulevaisuudessa, josta kukaan ei tiedä nyt. Miten lokakuun Kreetan vaellusmatkanikin käy?

Elämä on soljunut rauhalliseen rytmiin, jota en tunnista aikaisemmasta elämästäni. Viiden kilometrin juoksu viidesti viikossa aamuisin, oman ohjaajan tekemä treeniohjelma joka toinen päivä. Ruokaostokset torstaina tai perjantaina isosti, välillä paikallisen kaupan käynnit tarpeen tullen. Yrityksiä vahtia kotona asuvaa riskiryhmäläistä. Puutarhatöitä ja -suunnitelmia: ei koskaan ole ollut näin valmista tähän aikaan! Toisaalta, koskaan ei ole valmista mihinkään aikaan, joten suorittaja minussa itkee. Vähän kuitenkin.

Yllätän itseni päivittäin rakastamalla arkisia rutiineja. Ruuanlaittoa ja paikkojen siistinä pitämistä. Onhan se nautinto, kun niitä ei tarvitse tehdä kuolemanväsyneenä ja kiireessä, jossa luottamustoimet, oma liikuntaohjelma, vapaa-aika ja harrastukset kisaavat kortilla olevasta ajasta. Olenkohan menetetty kotiäiti? (no en, kaikki kunnia kotiäideille, se vasta vastuullista onkin)

Ikävöin lapsia ja olen heistä huolestunut, kuten varmasti todella moni muukin. Milloin tulee keväinen/kesäinen viikonloppu, jolloin saan nähdä taas heidät kaikki – ja myös ystävät, jotka ovat kesäisin usein läsnä? Äitienpäivä tai vappu se ei ainakaan ole. Eikä kai juhannuskaan? Nyt pitää vain säilyttää pää kylmänä ja olla iloinen terveydestä ja tästäkin rajoitetusta vapaudesta. Piha ja metsä ovat avoimia koko ajan.