Hei hellettä ja heinäkuuta!

Välillä töissä

Hieno tapahtuma taas takana! Töissä (näin loman keskeytin 2 vuorokaudeksi) Valkeakosken Työväen musiikkitapahtumassa. Olihan aika jumppaa kantaa tavaraa teltalle. Ei tuo ilmapalloja varten varattu kaasupullokaan ihan yhden hengen voimin liiku.

Kivaa teltalla oli! Kivoja ihmisiä, hymyä, keskusteluja! Tässä työssä on se lähteminen aina tervanjuontia, mutta sitten kun pääsee perille, niin aika kuluu siivillä. Tosin kahden päivän jälkeen en enää kertaakaan halua sanoa ”tulkaa täyttämään kesäkysely niin voitte voittaa 2 hengen risteilyn – ottakaa lukemista täältä – haluatko ilmapallon”. Poskilihakset siinä kramppaa ja tuntee itsensä robotiksi, kunnes sitten pääsee oikeasti juttusille kävijöiden kanssa.

Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtuma järjestettiin tänä vuonna 47. kerran! Taiteilijatarjonta oli huikeaa alkaen Apulannasta, Palefacesta aina Mattiin ja Teppoon. Puhumattakaan kaikesta ihanasta siinä välissä. Upea Martti Suosalo

 

…lähestyy yleisöä Brelin laululla Pastilli

 

Vähän aikaa ehdin seurata mahtavaa Martti Suosaloa.  Ensin Metsäkansan laulu -esityksessä Leif Segerstamin säestämänä. Ja vielä iltapäivällä ihana konsertti Brel / Tegelman / Suosalo.

Näistä kahdesta nautin puolet, tauoilla teltalta. Hurmaava Suosalo hikoili punakaartin puvussaan ja karvahatussaan eikä viileää ollut edes Brel-konsertissa valkeassa paidassa.

Muutakin kivaa

Hyvin aktiivinen kesä, totta tosiaan! Vaikka silti paljon on tekemättä, koska en ole juuri viihtynyt sisätiloissa. Se näkyy naamasta, joka on musta, sekä varpaissa ja kynsien alla viihtyvästä surureunuksesta. Multaa varpaissa -kesä. Paitsi mitä nyt kuntosalilla olen käynyt kolme, neljä kertaa viikossa.

Kävin siis ystävän kanssa Tallinnassa. Toinen ystävä oli yökylässä ja vietimme yhdessä myös mökkinaapuri mukana upean Supernaisten illan (korkkarit kattoon, tää ilta on meille…). Miesvapaa, työvapaa, velvollisuusvapaa ilta!

Näin supernaiset viettävät kesäiltaa

 

Käytiin uimassa ihanan kirkkaassa Ojajärven vedessä. Istuttiin Riihimäen Laitisen Juomahuoneen terassilla ja nautittiin Perikunnan revyystä ”Mistä nyt tuulee?”.  Herkullinen parodia poliitikoista, julkkiksista, paikallispäättäjistä. Etenkin kokoomuksen Susanna Koski sai pöllytystä (”Kaikillahan meillä on rajoitteita – heh-heh-hee”). Oliko sattumaa: Suski itse istui katsomossa 🙂

 

Itse piru soittelee tässä yläkertaan

Salminen puri ystävätärtäni jalkaan ja aiheutti paniikin ja lääkärireissun. Ei kai tykännyt, kun ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Hullu katti!

 

Kaverukset terassilla nauttimassa

 

Ja olenhan saanut uuden koirakaverin Riitulle. Tosin kaveruus välillä katkolla, kun tyypit kilpailevat minun huomiostani rajusti.

Puutarhatöitä joka päivä. Nautin tästä pihasta:

Turha kai sanoa, ettei töihin ole ikävä. EVVK.

Lomalaisen mietteitä

En pystynyt ajamaan kotiin pysähtymättä ihailemaan näitä uskomattomia hämäläisiä maisemia vajaan 30 km päässä kotoani. Häme on niin kaunista, viljavaa, sulavaa, kumpuilevaa. Kaunista.

Viljo Kajava: Hämäläinen ilta

”Mehukas ruoho rantapaaden yli veteen taipuu,
sen latvaan vilvas, viherjäinen vesi lyö,
kuun venhe siihen seisahtuu, ja kohiseva yö
sen untuvaisen pesän uneen vaipuu.

Niin työnnän venheen leppäi varjostamiin vesiin,
sen vanaan kuplan kuulas kukka kohoaa –
Yön, vetten yli tuoksuu heinäkuinen Hämeenmaa,
ja venhe liukuu, liukuu… lapsuuskesiin….”

Nyt alkaa viides lomaviikko ja myös tuntuma siitä, että on irronnut ja levännyt. Ei huolta huomisesta – no ehkä siitä elokuun ensimmäisestä päivästä vähän, kun palaan töihin. En ole juuri suonut työasioille ajatustakaan – muutama puhelinsoitto on tullut, mutta ei mitään ihmeempää. Olo on sellainen että EVVK, eivoisivähempääkiinnostaa.

Kaikkea kivaa olen ehtinytkin tekemäään. Nämä toisia kiusaavat helteet ovat itseni saaneet ihan hurmoksiin: tällainen kesä on oikea kesä. Mietin tuossa, miten kolme pientä lasta joskus 1980-luvulla oli talossa ja yksi kesä sellainen, että vietin ainakin pari viikkoa pelkässä uimapuvussa kotona ollessani (pukeuduin kyllä kiireesti, kun kylään poikkesi yllättäen Belgian poliisin autourheiluasioissa liikkuva päällikkö, matkalla muistaakseni Jyväskylän ajoihin/Mänttä-ralliin. Onneksi jääkaapista löytyi viileää valkoviiniä vieraalle). Aurinko paistoi. Lasten kanssa käytiin joka päivä uimarannalla Ojajärvellä. Syötiin mansikoita ja herneitä sai silloin kerätä yhdeltä tienvieripellolta vapaasti. Yhtenä sadeiltana otettiin mökkinaapurin kanssa saunasta tullessa nakusuihkut pihalla…

Ymmärrän ilmastonmuutoksen ja suhtaudun vakavasti. Ymmärrän sairaiden ja vanhusten tukalan olon helteessä. Mutta minulle tämä sopii. Olen siis syntynyt väärään maahan?

Tänään vähän huilaan. Viime viikolla kävin salilla putkeen joka päivä. Eilen olin Imatralla äitini suvun serkkutapaamisessa. Olipa kivaa nähdä sukulaisia ja heidän puolisoitaan! Näin harvinainen tapaaminen tulee kyllä uusia ensi tilassa, ensi kesänä toivottavasti! Velipojat, sisko, serkut… Hautausmaalla käytiin katsomassa poismenneiden muistolaattoja. Itse en ole haudallakävijä enkä juuri herkisty. Isän nimen kohdalla kuitenkin tuli ahdistus siitä, miten paljon jäi sanomatta tuolle hienolle miehelle, joka ei ikinä sanonut minulle pahaa sanaa.


Siskontytön Sulho-koirakin osallistui sukutapaamiseen 🙂

Olen myös toukokuun lopulla juossut elämäni kolmannen Naisten Kympin. Se sujui yllättäen yhtä sutjakkaasti kuin paikallinen Kormu Run -kymppi. Vauhti pysyi samana, joten en ehkä ole ihan romu, vähän vain. Lonkka kipuili kymppiä ennen, mutta särkylääkekuuri ja kova jumppa tekivät ihmeitä. Liike on lääke – kuten serkkuni viisaasti lainasi Michael Monroeta. Olisikin katastrofaalista joutua tilaan, jossa ei saisi liikkua, juosta, kävellä, jumpata, tanssia (oho, olen unohtanut ilmoittautua tanssitunneille Riihimäen Kansalaisopistoon!). Toisaalta, on paljon asioita, joista voi nauttia liikunnan ohella. En pidä itseäni pinnallisena, kun nautin kauneudesta. Nautin kauniista vaatteista, kukista, puutarhasta, vanhoista astioista ja romuromantiikasta. Elämä on sitä varten, että huomaa ottaa kaiken irti hyvästä ja pyrkiä poistamaan pahaa, eikö?

Ihana ikkuna Tallinnan vanhassa kaupungissa

Sirkun kanssa tehtiin mukava teemamatka Tallinnaan. Teemana oli hyvinvointi ja taidetarvikkeet. Ohjelmaan kuului jalkahoito sekä matka Rocca al Maren ostoskeskukseen, josta sai edullisia taide- ja käsityötarvikkeita. Myös illallinen Ribe-ravintolassa oli miellyttävä elämys. Puhumattakaan filosofisista keskusteluista mielimatkakumppanini kanssa.


Vähän hengähdystä Tallinnan matkalla (viinilasi kuvausrekvisiittaa)

Puputaulu, en muista kenen.

Maanantaina visiteerasimme Iittalan Naivistit-näyttelyssä. Siellä tulee AINA hyvälle tuulelle. Ja nyt tarkkailtiin ennen kaikkea tekniikoita: miten ja millä väreillä taulut on tehty. Ehkä vielä saan sen kipinän, joka minut sai 80-luvulla maalaamaan.

Ja sitten se serkkutapaaminen. Äidin puole sukulaiset kokoontuivat Simpeleellä. Ehkä tämä aika, kun ollaan kuudenkympin ja kuoleman välissä, on se aika, jolloin viimeistään on aika tavata! Oli todella hieno tapahtuma. Syötiin lounas, käytiin haudoilla ja suvun vanhassa paikassa Ala-Roihassa sekä siskollani Koskenkulmalla. Haluaisin niin, että tästä tulisi perinne. Ensi vuonna toivoisin että tapaamme täällä Hämeessä, mieluummin meillä.

Ei yhtään huvita mennä töihin. Eli: olen irtautunut työelämästä ja loma on tehnyt tehtävänsä!