Kevät – ja takatalvi

Pääsiäinen jatkui talvisena

Aurinkoisten päivien jälkeen tupsahti lumituisku toisena pääsiäispäivänä. Lunta on tullut aamuyöstä asti, kohta pohkeeseen asti. Aamulla kymmenen jälkeen kun lähdin kuntosalilta runsaan tunnin treenistä, oli vaikea erottaa omaa autoa parkkikselta.

Myös miniatyyrimaailma edistyy. Nyt kierreportaat alkoivat valmistua. Kiinalainen puuviuhka on hyödyllinen

Toisaalta tämä lumen pehmeys ja kaiken vaientava valkeus on melkoisen rauhoittavaa. Perhettä ei juuri ole päässyt rahteeraamaan. Keskimmäinen kävi pitkäperjantaina lepäilemässä ja syömässä simpukkakeittoa, mutta sen jälkeen ollut hiljaisempaa. Kellä Moskovan matkaa, kellä korttirinkiä tai pubivisaa tai muita tsembaloita. Itse olen keskittynyt lähinnä fyysisiin suorituksiin, huonoihin tv-ohjelmiin ja onneksi hyvään romaanitarjontaan: Westön Kangastus 38 jatkaa teemaa sisällissodasta. Ahdistusta, ahdistusta, jälkeen Martti Suosalon Suomen hauskin mies -tähdittämästä leffasta viikko sitten. Todella terveellistä kuitenkin lukea näitä, ja ihailtavaa taidetta nämä ovat olleet ahdistavuudestaan ja raadollisuudestaan huolimatta. Ja seassa ilon ja lämmön pilkahduksia!

Sisällissodan merkkivuosi saa pohtimaan vuoden 1918 järjettömyyttä ja vihaa. Epäoikeudenmukaisuudesta leimahtanutta kapinointia ja voittajien käsittämätöntä vankien ja antautuneiden järjestelmällistä tappamista. Myös joidenkin avoin ylipäällikkö Mannerheimin ihannointi tänä päivänä tuntuu sairaalta: kenraali halusi kunnian Tampereen valtauksesta eikä odotellut piirityksen tuloksena tapahtuvaa antautumista; sen sijaan tapatettiin turhaan valkoisia pohjanmaan poikia ja saksalaisia sekä ruotsalaisia vapaaehtoisia toivottomissa hyökkäyksissä. Entä ylipäällikön päiväkäsky: vankeja ei oteta, ammutaan paikalla! Eivät myöskään ole kunniaksi Mannerheimin nimissä kaupunkiin levitetyt lentolehtiset, joissa luvattiin, ettei valkoinen armeija tapa antautuneita. Ja sitten alkoi heti antautuneiden sotilaiden, miesten, naisten ja lasten surmaaminen. Kalevankankaan joukkohaudassa on yli 2000 vainajaa.

Sisällissotamme oli Euroopan verisin, vaikka nyt kauhistelemme Balkania ja Syyriaa. Veli veljeä vastaan, naapuri naapuria vastaan tuntuu olevan kaikista tuhoisin asetelma. Sodan aikana katkeruudet purkautuivat hirmuteoiksi sekä valkoisten että punaisten puolella. Mutta kun sota loppui, alkoikin vielä hirvittävämpi aika: Tammisaari, Hennala, Suomenlinna… Nälkään ja tauteihin sekä väkivaltaan menehtyi tuhansia. Ja tämän kaiken olisi varmasti ylipäällikkömme voinut auktoriteetillaan estää.