Melkein tasan vuosi on Jokelan tapauksesta, ja tänään Kauhajoki. Ilmassa leijuu ahdistavaa epäonnistumisen tuskaa. Monet yhteisöt, kunnat, poliitikot, lasten ja nuorten parissa työskentelijät tuntevat varmasti, että kaikkea mahdollista ei ole tehty. Ennaltaehkäisevä työ tämänkaltaisten tapausten estämiseksi ei ole kunnolla alkanutkaan, kun jo uusi takaisku tuli yllättäen.
Ottamatta kantaa Kauhajoen tapauksen syihin, joita emme tiedä, on muistettava, että koskaan ei saa asettaa kyseenalaiseksi investointia lasten ja nuorten itsensä tai heidän perheidensä ja muiden kasvattajiensa tukemiseen, olipa investointi sitten rahaa tai vain sitä kallisarvoisinta, aikaa.
Kunpa päättäjät muistaisivat näitä tämänpäiväisiä otsikkoja tehdessää ratkaisuja lasten mielenterveyshoidosta, perhetyöhön suunnitelluista resursseista, koulujen ilmapiirin turvaamisesta tarpeellisella määrällä siitä vastuussa olevia aikuisia.