Minä ja kiinanmarjakoirat sienessä; kuvan otti monilahjakkuus Jaana
Otin lomaa ihan vaalityön takia. Loma oli ihan samanlainen kaunisteltu versio lomasta kuin on mm. äitiysloma. Mitä hemmetin lomaa se on, että herää kolme kertaa yössä imettämään ja vaippaa vaihtamaan eikä kerkiä edes syödä kunnolla, kun kuopus huutaa naama sinisenä vaatimuksiaan? Ja televisiosta saa katsoa vain amerikkalaisia tekstitettyjä ohjelmia, koska koliikkivaivojen volyymin alta ei suomalaista A-studiota voi seurata…
No eipä tämäkään lomaa ollut. Huomasin herääväni aamuisin puoli kuudelta miettimään kuntavaalien ehdokasasettelua ja jännittämään, osaanko kaiken byrokratian mukaan viedä listat ajallaan vaalilautakunnalle. Painajaisissa oli ykkösversiona tilanne, jossa olin hukannut ehdokkaiden sitoumuslomakkeet ja vielä muistanut väärin palautuspäivämäärän.
Suorittaminen on tullut jo tavaksi. Ei ole enää mukavia aamuja kahvikupposen äärellä päivän lehtiä selaten. On puhelin, johon pomo soittaa lomallakin unohtaen (muka) että olen lomalla. On askelmittari, jonka työnantaja auliisti jakoi, että menisi siitäkin liikunnasta spontaani ilo ja tilalle tulisi kilpailu naapuritiimin kanssa.
Mutta sieneen päästiin. Kolme Vasemmistoliiton vahvaa naista putsasi yhden hehtaarin Joentaan metsää tarkasti kaikista tuntemistaan sienistä! Malle, Jaana ja Marianna, ja apuna kiinanharjakoirakaksikko Asta & Pulmu. Ei kun anteeksi: kiinanmarjakoirakaksikko. Leidit nimittäin söivät mättäältä puolukoita siinä missä ihmisnaiset joivat kahvia ja söivät kolmioleipiä.
Nyt puuttuu tavoitteestamme 20 loppilaista vasemmistoehdokasta vain yksi,sillä tänään on luku 19 täynnä! Huimaa ihmetystä piirihallituksessakin aiheuttanut luku ei ollutkaan huima, vaan ahneuttaan tässä täytyy sanoa, että olisi pitänyt laittaa tavoite 30:een… Ville Tuomelle tyynesti iltapäivällä soitin ja demokraattisesti määräsin, että hankit sitten se viimeisen. Lupasi hankkia. Tiistaina nähdään, miten kävi!
Olen niin kovin iloinen meidän ehdokkaistamme! Emme elvistele määrällä kuten eräs puolue Lopella tekee. Meidän ehdokkaitamme ei ole hankittu minkäänlaisilla lupauksilla eikä myöskään muodikkaalla voittajaimagolla. Kaikki ovat ihmisiä, jotka aidosti haluavat auttaa tavallisia kuntalaisia ja varsinkin niitä, jotka ovat heikossa asemassa. Mikä sen arvokkaampaa voisi olla?
Niin se loma… Päättyy huomenna kahden tunnin sessioon meidän luottamusmiesten ja työnantajan johdon välillä. Organisaatiomuutos toivottavasti ei vaadi ”ihmisuhreja” kuten se tavallisesti tekee. Taas uneton yö kai edessä tätäkin jännittäen.
Mutta kivaakin oli: Espoon tutut kutsuivat kylään ja lauantai-ilta meni hyvin syödessä (ja juodessa) ja karaokea laulaessa. Mukavien ihmisten läheisyys ja ystävyys antavat voimia ensi viikkoon.