Mäntsälä mielessäin!

Kun mä haluun Riksuun, joudun Mäntsälään… Näin kävi eilen. Iltaseitsemältä kiirehdin työpäivän ja hammaslääkärin jälkeen junaan ja ajattelin, että tulipa pitkä päivä. No niin tuli. Olen siis aivan varma, että juna oli R-juna Tampereelle Riihimäen kautta. Mutta Keravalla kuulutus sanoi, että seuraavana Haarajoki ja Mäntsälä. Mäntsälä! Niinpä sitten pakollinen tutustuminen Mäntsälä by night. K-marketista jäähtynyttä kahvia ja räystään alle sateensuojaan. Helsingin junaa ei tarvinnut kauan odotella, sen sijaan vaihto Keravalla kesti puoli tuntia. Matkailu avartaa!

Mutta:

”En täytä päätäni myrkyillä enkä negatiivisuudella. En valita, päivittele tai ihmettele turhanpäiväisyyksiä. Harmaata ilmaa tai ratikan myöhästymistä. Ihmisen päähän mahtuu vain rajallinen määrä ajatuksia, ja jokainen itse päättää mitä sinne valitsee. Kaikilla on elämässänsä jotain hyvää, mistä olla kiitollinen. Pää pysyy huomattavasti paremmassa kunnossa, kun sen täyttää positiivisilla asioilla”
-Aira Samulin-

tasainen elämä paras elämä?

Nyt kun olen palannut töihin, olen energiaa täynnä (hei, oikeasti, olen, elkää naurako!), tuntuu hyvältä pääst lukujärjestykseen, ruotuun, almanakkaan. Tiedän, että tämä se vasta on hetken hurmaa, enemmän kuin opiskelijavuosien diskopallon alta bongattu syvällinen sielunkumppani (joka osoittautui seuraavalla viikolla eronneeksi viikonloppuisäsurkimukseksi, joka ei uskaltanut mitään).

Mutta. Energia ei häviä. Sitä joko on, tai ei. Se, miten se käytetään, hyödynnetään, on pelkästään työyhteisöstä kiinni. Omalta kohdaltani voin sanoa, että työtoverit ovat briljanttia kannustusta missä tahansa tilanteessa, siinä suhteessa olen onnekas! Viimeistely jää siis esimies- ja johtotasolle. Näistä tasoista minulla on kokemuksia noin 40 vuoden ajalta. Tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Mutta minä olen iloinen. Huolimatta siitä, että Latviassa 2 vuotta sitten yliajetuksi tulleena, masentuneena, syöpäsairaana, ja nyt työehdoista taistelevana luulisin olevani musertunut. En ole. Toveruus, oikeudenmukaisuus, ystävyys – näillä pärjään.

No en näköjään pärjää. Etsin hurjana ihania venäläisiä lauluja sammuttaakseni tämän nostalgian. Ylimielisenä vedän rus-näppäimistön kehiin. Olen sentään käynyt kyrillisen sokkokirjoittamisen kurssin (Imatra!) ja hionut sen vielä Tampereella (kiitos kokemuksesta). Olen ensimmäisissä työpaikoissa kirjoitellut latinaa ja kyrilliikkaa. Olen! Ja tänään: en nyt muistanut, miten jokin venäläinen sana kääntyisi. Elämä on sama kaikilla kielillä. Paitsi venäjän kielellä se on upeaa.

Mainio blogi

Kansanedustaja Anna Kontula kirjoitti mainiosti talvella:

”Uusi Testamentti kertoo sinkkumiesten porukasta, joka kiertelee maaseutua ja aterioi toisten pöydissä. Kirjasta puuttuvat kuvaukset kiireen, epävarmuuden, sotkun ja lasten naurun täyttämästä arjesta, jota naisten enemmistö elää vuosituhannesta toiseen.  Helppohan sitä on saarnata maallisten seikkojen toisarvoisuudesta, kun ei itse perusta perhettä ja joudu työskentelemään sen jokapäiväisen leivän eteen.”

Lue koko kirjoitus:
http://annakontula.fi/2012/01/kristillisyys-ei-sovi-aideille/

Torstai 3.3.

Hienosti sanoi piispa Irja Askola laatumittareista yhteiskunnalle. Sanoisin jopa, että nämä ovat hyviä vaaliteemoja nykyisille ehdokkaille. Eli yhteiskunnallamme on kolme keskeistä laatumittaria: päätöksenteon avoimuus, heikompien kohtelu ja kyky kuulla ja ottaa todesta kansalaisten arkikokemukset.

Miten onnistuneesti nämä sopivatkaan laatumittareiksi myös poliitikoille, jotka pyrkivät taas luottamustoimeen Arkadianmäelle. Päätöksenteon avoimuus pitäisi olla itsestään selvyys, mutta niin vain sitoumukset ja riippuvuudet tulevat ilmi vasta usean mutkan tai pitkän ajan päästä, jos silloinkaan. Mistä kansalainen tietää, mitä oikeastaan on tulossa, jos asioista ei keskustella a) avoimesti ja ennen kaikkea b) ymmärrettävällä kielellä. Pois kestävyysvajeet ja etuoikeutetut tulot tai regressiiviset verot. Asioilla on myös arkikieliset ilmaisut!

Entä heikompien kohtelu? Mitä sanookaan tähän eläinsuojelurikosten uusijoita ja suosijoita puolustavaa nykylain tulkintaa tai valvonnan puutteellisuutta vähemmän tärkeänä pitävä kansanedustaja, jopa ministeri? Vastaus: ei mitään ja tulkinta on: nämä ihmiset eivät huolehdi heikommistaan. Sama koskee köyhiä vanhuksia, asunnottomia, tai syrjäytyneitä, mielenterveysongelmaisia kaltoin kohtelevan käytännön takuumiehiä ja -naisia. Sivistysvaltioina on aina pidetty sellaisia maita kuin Kiina, jossa kulttuuri ja keksinnöt kukoistivat jo tuhansia vuosia sitten, tai Ranska, Italia – Euroopan ylevät kansat. Puppua! Kiinassa ei ole demokratiaa, lapsia myydään hengenpitimiksi, abortoidaan hallituksen määräyksestä ja eläinten huono kohtelu on järkyttävää kyllä tavanomaista. Ranskassa on naisen osa yhä laittaa ruokaa lapselle, joka ei koulussa saa ateriaa, vaan käy kotona lounaalla. Ja miten on isyyslomien laita tässä sivistysvaltiossa? Italiaa on vuosikaudet johtanut perverssi ja rikollinen rötösherra, joka vielä kehuu koskemattomuudellaan!

Entä kyky ymmärtää kansalaisten arkea? Vähän kaukana arjen ymmärryksestä kyllä on Jyrki Kataisenkin toiminta. Kokoomuskin myönsi äskettäin, että esim. arvonlisäveron korotus kirpaisee kipeästi juuri pienituloisia. Siitä huolimatta sitä ajetaan. Haloo?

No mutta junakokemus tältä päivältä: Juna tuli ajoissa. Vähän hidasteli ajoittain, kun ”oli ruuhkaa edessä”. Pasilassa seisottiin hiukan pitempään ja torkahtelin silloin tällöin. Kunnes heräsin valmiiksi närkästyneenä siitä, että juna ei edelleenkään kulje, vaan seisoo paikallaan. Syykin selvisi: olimme saapuneet Helsinkiin, ja kaikki muut matkustajat olivat poistuneet aikoja sitten.

Se empiirinen osa: Osta reilun kaupan neilikoita. Ne säilyvät maljakossa vähintään kaksi viikkoa, kun niitä välillä leikkaa!

Sosialisminko salamoita on ilmassa?

Yöunet menivät. Puoli kahdelta heräsin ukkosen räiskintään. Sitten saapui Salminen karjuen ja märkänä makuuhuoneeseen, kulkustaan kilistellen. Ajatukset kun alkavat myllätä, niin sitten ei uni enää tule. Mielessä pyöri monia edessä olevia haasteita, joita edellisen päivän pitkä poliittinen keskustelu oli nostanut esiin. Virkamiesten välinpitämättömyyttä, kansanedustajien kavaluutta, luottamushenkilöiden lieroutta… Miten tästä syksystä selvitään sujuvan tasaisesti?

Aamulla oli kuitenkin taas melko pirteä olo ja oli mukava suunnata puoluetoimistolle. Nauratti Aamulehden kuittailu, että Kataisen budjetti sopisi Tampereen Komediateatteriin ohjelmistoksi. Köyhää se ei kuitenkaan naurata. Rikkaalle kulutus on kulutusta, vähätuloiselle se on yleensä välttämättömyys. Revi siitä ekologisuutta tasa-arvoisesti.

Päivä kului ehdokastukea suunnitellessa ja uuden rekisterisovelluksen määrittelydokumenttia tutkiessa. Ja kuten aina, tänäkin päivänä saatiin nauraa kollegan kanssa vedet silmissä milloin millekin höperyydelle. Välillä omalle ja välillä toisten. Kopioin häneltä ihanan huoneentaulun, jonka hän oli ostanut Tampereen Työväen museosta. Taulu oli näköispainos vanhasta julisteesta, jossa salamat nimeltä Sosialismi ja Kommunismi juuri ovat iskemäisillään herttaiseen punaiseen tupaan. Alla on teksti: ”Vaara uhkaa! Maalaisliitto pelastaa!”

Liityin myös SETA ry:hyn tänään. Olkoon se konkreettinen kannanottoni seksuaalisen tasa-arvon puolesta.

Mutta odotan nyt innolla lauantaita, että pääsen oikein ohjeistuksen kanssa salille tarttumaan uusimpaan addiktiooni, joka taitaa ollakin se minun juttuni: se on kahvakuula!

Minna Canthin päivänä

Jumala loi miehen.
Sitten hän astui askeleen taaksepäin,
katsahti luomustaan ja tuumi:
”Pystyn kyllä parempaankin kuin tuo.”
Erma Bombeck

Tämä sitaatti ei ole itse hakemani, vaan sain ystäviltä. Hyvin tähän luontuu nyt tämän päivän tarina.

Olin saattamassa viimeiselle matkalle Margitia, jolla ei oikeastaan sukulaisia ollut. Saattajat koostuivat Punaisen Ristin, perhekodin, terveyskeskuksen ja muiden yhteisöjen edustajista.  Margit oli omanlaisensa ihminen. Suorapuheinen, mutta aina valmis auttamaan. Siksi hänet nähtiinkin yleensä SPR:n lipas kädessä tai vaikkapa Joentaan Krouvin päivien lipunmyynnissä. Ilman palkkaa tai vaatimuksia.

Vein kyläyhdistyksen kukat ja itseltäni sekä Paavolta yhteisen kerberan. Viimeinen tieto meillä Margitista oli Paavolle lähettämänsä joulukortti. Jotenkin olin ihan varma, että taas heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna menen hakemaan hänet Krouvin kyläpäivien lipunmyyntiin, ja siellä Margit odottaa pihallaan minua isoissa korviksissaan ja lierihatussaan.

Naisen voimaa käytti Margit. Sitä löytyy aina itsestäkin, vaikka välillä haluttaisi laittaa lapaset tiskiin. Näin tasa-arvon päivänä tulee mieleen, että mikähän siinä on, kun Eduskunnasta putoilee naisten eroilmoituksia tiuhempaan tahtiin kuin miesten? Hieman kummeksun näitä ratkaisuja, kun luulisi jokaisen leikkiin lähteneen tietävän pelin hengen. Arvostan kyllä itse politiikoissa eniten vakaumusta hoitaa yhteisiä asioita ja vastata äänestäjien tarpeisiin. Joka tähän ei pysty, pysyköön poissa luottamustoimista.

Hauskasti huomautti iltapäivälehti Tanja Karpelan blogiin: jos hän kuvitteli olleensa Suomen Pankin johtokunnassa eduskunnan pankkivaltuuskunnan sijaan, on jo aikakin lähteä…

Perjantai 25.9.

Kauhea viikko! Kaiken muun kunnassa kuohunnan ja erilaisten kokousten järjestämisten ja aikataulujen rukkaamisen ohella piti valmistaa 20 minuutin puheenvuoro markkinoinnin ja viestinnän isoon kokoukseen. Tuntuu, että tein sitä koko viikon, vaikka tosiasiassa aikaa kului pätkissä muutama tunti, sillä kaikki muukin piti hoitaa. Torstaina oli deadline klo 16.00 lähettää valmis esitys tiedostoon, ja olihan se siellä 16.10. Hyvä Minä! En kuitenkaan pystynyt harjoittelemaan eli ajastamaan sitä, sillä töistä kiirehdin Paavon vanhempainiltaan Hyriaan, Hyvinkään-Riihimäen alueen ammattioppilaitokselle. Mielenkiintoinen koulu, hienot tilat eikä mikään varaton yritys. Yhtiöksihän se muuttui taannoin, ja siihen yhdistyi esim. entinen kauppaoppilaitos.

Kummalliselta näin IT-talossa työskentelevältä tuntui, että datanomiopiskelijat kärsivät verkkoyhteyksien pätkinnästä ja esimerkiksi yläasteelta tuttua verkkopalvelua opiskelijan lukujärjestyksestä, yhteydenpidosta huoltajiin jne. ei ole. Käynnistysvaikeuksia?

Yhdeksän jälkeen (niin, puoli tuntia kului Martinassa iltapalalla, kun oli syntymäpäivä enkä ollut syönyt kuin voileivän lounaaksi) kotiuduin ja sain jotenkuten mietittyä ydinkohdat presentaatiosta kasaan.

Aika hieno tilaisuus oli sitten tämänpäiväinen. Jännää oli aluksi, ihan kuin tv-lähetyksessä kaulusmikin kanssa; esitys läppärillä edessä ja isolla screenillä seinällä. Koska haluamme vähentää matkustuskuluja, pidettiin kokous webcastina, jossa vuorotellen katselimme valkokankaan välityksellä noin sataa kollegaa Tukholmassa, Tsekin Ostravassa, Kölnissä ja Helsingissä. Kaikki meni ihan nappiin, vaikka vähän häiritsi, kun ei yleisöä nähnyt (paitsi ne viitisenkymmentä, jotka olivat samassa tilassa Helsingin päässä). Tällainen on oikeaa ilmaston säästöä! Päivä kesti aamuaikaisesta viiteen, joten aika lailla poikkinainen olo oli kotiin ajellessa. Niin, puhuin muuten yhtiön webbisivu-uudistuksesta, jota projektia vedän ja joka ei ole mikään ihan helppo juttu, sillä haluamme olla edelläkävijä kaikessa digitaalisessa viestinnässä. Maasivuja on 20 ja toimialoja kymmenkunta. Kaikilla omat tarpeet ja mielipiteet. Projekti on haastavin, missä olen ollut. Pitää vain luottaa ammatti-ihmisiin.

Tulikin mieleen kunnan webbisivujen uudistus, jossa olisin mielelläni ollut ainakin sanomassa jonkin mielipiteen, ihan vain kainosti ja ihan ilmaiseksi. No ehkä ensi kerralla?

Huomenna aamusta Lopen torille kokoonnumme Maalaismarkkinoiden merkeissä. Vasemmistoliitolla oma koju, talkoopullat ja toivottavasti paljon innokkaita kuntalaisia antamassa hyviä neuvoja ja mielipiteitä esimerkiksi kuumana käyvään kouluverkkokeskusteluun.

Mielenkiintoinen myös valtakunnan poliittinen tilanne. Olisiko kuitenkin Vanhasen syytä erota sovinnolla? Onhan uskottavuus jo mennyt, samoin kuin niillä monilla kokoomuspoliitikoilla, joiden rahahuolet pikkuhiljaa paljastuvat. Mikäs siinä. Saahan sitä tukea antaa. Mutta kaiken pitäisi olla julkista. Ja jo ennen vaaleja. Nythän ei uusia vaaleja voida käydä ihan sen takia, kun sitä rahaa ei mistään uskalleta ottaa, ja entisetkin pitää maksaa pois…

Maanantaina odottaa perusturvan budjettikokous. Ihan hirvittää.

Katsoin muuten Diiliä eka kerran viime maanantaina ja kerrasta jäin koukkuun. Miten onnettomia olivatkaan miesjoukkueen jäsenet! Ihan aiheesta Harkimo heidät lyttäsi tuttuun tyyliinsä. Tästä tuleekin mieleen hyvä lausahdus: Would you like to talk to the man in charge or the woman who knows what’s happening?

Tämän perjantain päätteeksi kuuntelin sadannen kerran Höstvisan ja kaivoin Googgelista Sergej Trofimovin konsertin ja kuuntelin ainakin 6 kertaa yhden tietyn muistoja herättävän laulun venäjäksi. Koska olen sen arvoinen! Helpotti.